Kahdeksas Sana
بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّحِيمِ
اَللّهُ لاَ اِلهَ اِلاَّ هُوَ الْحَىُّ الْقَيُّومُ
(Koraani 3:2, 2:255)
اِنَّ الدِّينَ عِنْدَ اللّهِ اْلاِسْلاَمُ
(Koraani 3:19)
Jos haluat ymmärtää tätä maailmaa ja ihmisen henkeä maailmassa, uskonnon luonnetta ja arvoa ihmiselle ja sitä, kuinka maailma on vankila ellei ole Todellista Uskontoa ja että ilman uskontoa ihmisestä tulee olennoista kurjin ja että se on يَا اَللّٰهُ ja لَااِلٰهَ اِلَّااللّٰهُ jotka ratkaisevat tämän maailman talismaanin ja pelastavat ihmishengen pimeydestä, niin kuuntele ja pohdi tätä vertausta:
Kauan sitten kaksi veljestä lähti pitkälle matkalle. He jatkoivat, kunnes tie haarautui. Tienhaarassa he näkivät vakavannäköisen miehen ja kysyivät häneltä: ”Kumpi tie on parempi?” Hän sanoi heille: ”Oikeanpuoleisella tiellä on velvollisuus noudattaa lakia ja järjestystä, mutta vaivassa piilee turvallisuus ja onni. Vasemmanpuoleisella tiellä on vapaus eikä ehtoja, mutta sen vapaudessa piilee vaara ja kurjuus. Nyt valinta on teidän!”
Kuunneltuaan tämän sanoen:
تَوَكَّلْتُ عَلَى اللّٰهِ (Koraani 11:56)
hyväluonteinen veljes valitsi oikeanpuoleisen tien sopeutuen järjestykseen ja määräyksiin. Toinen veljeksistä, joka oli moraaliton ja tyhjäntoimittaja, valitsi vasemmanpuoleisen tien, koska siinä ei ollut rajoituksia. Mielikuvituksemme avulla seuraamme tätä miestä hänen tilanteessaan, joka oli näennäisesti helppo mutta todellisuudessa vaivalloinen.
Niinpä tämä mies meni mäkeä ylös ja alas laaksoon, kunnes löysi itsensä autiosta erämaasta. Yhtäkkiä hän kuuli kauhistuttavan äänen ja näki, että suuri leijona oli tullut ulos metsästä ja oli aikeissa hyökätä hänen kimppuunsa. Hän pakeni. Hän tuli vedettömän, kuusikymmentä metriä syvän kuilun partaalle, ja peloissaan hyppäsi sinne. Hän putosi puolitiehen, jossa hänen kätensä tavoittivat puun. Hän takertui siihen. Puulla, joka kasvoi ulos kaivoksen seinästä, oli kaksi juurta. Kaksi rottaa – yksi valkoinen ja yksi musta – hyökkäsivät ja kalvoivat niiden kautta. Hän katsoi ylös ja näki, että leijona odotti kuilun yläpuolella kuin vartija. Hän katsoi alas ja näki kammottavan lohikäärmeen. Se nosti päätään ja kurkotti hänen jalkansa lähelle kolmekymmentä metriä alempana. Sen suu oli yhtä suuri kuin kuilun suu. Sitten hän katsoi kuilun seinämiä ja huomasi, että pistäviä ja myrkyllisiä tuholaisia oli kerääntynyt hänen ympärilleen. Hän katseli kuilun suulle ja näki viikunapuun. Mutta se ei ollut tavallinen puu – se kantoi monien eri puiden hedelmiä saksanpähkinöistä granaattiomenoihin.
Niinpä ajattelun puutteen ja typeryytensä takia mies ei ymmärtänyt, että tämä ei ollut vain jokin tavallinen asia, nämä asiat eivät olleet täällä sattumalta, ja että näihin outoihin olentoihin oli piilotettu arvoituksellisia salaisuuksia. Eikä hän ymmärtänyt, että siellä oli joku hyvin voimakas ohjaamassa heitä. Vaikka hänen sydämensä, henkensä ja mielensä salaa itkivät ja valittivat tätä tuskallista tilannetta, teeskenteli hänen pahan ohjaama sielunsa, ettei se ollut mitään – se sulki korvansa, sydämensä ja henkensä itkulta, ja pettäen itseään alkoi syödä puun hedelmiä, ikäänkuin se olisi puutarhassa. Mutta jotkut hedelmät olivat myrkyllisiä ja haitallisia.
Kaikkivaltias Allah sanoo jumalallisessa hadithissa:
اَنَا عِنْدَ ظَنِّ عَبْدِي بِي
Siten hänen typeryytensä ja ymmärtämättömyytensä takia tämä onneton mies luuli näkemänsä olevan tavallista ja varsinainen totuus. Näin häntä oli siis kohdeltu, kohdellaan ja tullaan kohtelemaan. Hän ei tule kuolemaan niin, että pelastuisi siitä, eikä elämään – hän on niin suuressa kärsimyksessä. Nyt jätämme tämän turmiollisen miehen piinaansa ja palaamme, jotta voimme tarkastella toisen veljeksen tilannetta.
Tämä onnekas ja älykäs henkilö jatkoi matkaansa, mutta hän ei kärsinyt ahdinkoa kuten veljensä, sillä hyvästä moraalistaan johtuen hän ajatteli hyvää ja kuvitteli hyviä asioita. Kaikki oli ystävällistä ja tuttua hänelle. Eikä hän joutunut kärsimään hankaluuksista ja vaikeuksista kuten veljensä, sillä hän tunsi järjestyksen ja noudatti sitä. Hänestä se oli helppoa. Hän jatkoi matkaansa vapaasti, rauhassa ja turvassa. Sitten hän tuli puutarhaan, jossa oli ihastuttavia kukkia ja hedelmiä sekä – koska siitä ei huolehdittu – mätäneviä saastaisia asioita. Hänen veljensä myös oli astunut tällaiseen puutarhaan, mutta hän oli huomannut ja pannut merkille saastaiset asiat, jotka saivat hänen vatsansa kääntymään, ja hän lähti sieltä jatkamaan matkaansa voimatta levätä. Mutta tämä mies toimi sääntöjen mukaisesti, ’katso kaiken parempaa puolta’, eikä kiinnittänyt mitään huomiota mätäneviin asioihin. Hän oli hyötynyt paljon hyvistä asioista ja levättyään hyvin lähti hän ja jatkoi matkaansa.
Myöhemmin – kuten ensimmäinenkin veli – hän oli tullut aavikolle ja yhtäkkiä kuullut hänen kimppuunsa hyökkäävän leijonan karjaisun. Hän oli peloissaan, mutta ei niin paljon kuin veljensä, sillä hyvien ajatuksiensa ja positiivisen asenteensa ansiosta hän ajatteli itsekseen: ”Tällä aavikolla on hallitsija, ja on mahdollista, että tämä leijona on hallitsijan käskyn alainen palvelija,” ja löysi lohdutuksen. Mutta silti hän pakeni, kunnes tuli tyhjän, kuusikymmentä metriä syvän kuilun luokse. Hän heittäytyi siihen. Kuten veljensä, hänenkin kätensä tarrautui puolivälissä puuhun, ja hän jäi ilmaan riippumaan. Hän katsoi ja näki puun kahdessa juuressa kaksi kalvavaa eläintä. Hän katsoi ylös ja näki leijonan, ja katsoi alas ja näki lohikäärmeen. Hän näki eriskummallisimman tilanteen, aivan kuten veljensäkin. Hän oli kauhuissaan kuten tämäkin, mutta hänen kauhunsa oli tuhat kertaa vähäisempää kuin veljensä, sillä hänen hyvä moraalinsa oli antanut hänelle hyviä ajatuksia, ja hyvät ajatukset näyttävät kaikesta hyvän puolen.
Tämän ansiosta hän ajatteli seuraavaa:
”Nämä oudot tapahtumat ovat yhteydessä johonkin. Lisäksi näyttää siltä, että ne noudattavat käskyjä, missä tapauksessa nämä asiat sisältävät talismaanin. Kyllä, kaikki tapahtuu kätketyn hallitsijan käskystä. En siis ole yksin. Kätketty hallitsija katselee minua, testaa minua, lähettää minut jonnekin jonkun tarkoituksen vuoksi ja kutsuu minua sinne.
Tästä miellyttävästä pelosta ja näistä mieleisistä ajatuksista kumpuava uteliaisuus kehottaa minua sanomaan: Ihmettelen, kuka testaa minua, haluaa tehdä itsensä tunnetuksi, ja lähettää minut jostain syystä tälle oudolle tielle.”
Rakkaus talismaanin omistajaan heräsi halusta tuntea hänet, ja siitä rakkaudesta heräsi halu ratkaista talismaani. Ja siitä halusta heräsi halu hankkia hyviä ominaisuuksia, jotka miellyttäisivät ja ilahduttaisivat talismaanin omistajaa.
Sitten hän katsoi puuta ja näki sen olevan viikunapuu, joka kantoi tuhansien puiden hedelmiä. Kaikki pelko poistui hänestä, sillä hän ymmärsi varmuudella viikunapuun olevan lista, hakemisto, näyttely. Piiloutunut hallitsija oli ihmeen kautta ja talismaanin avulla kiinnittänyt puuhun näytteitä puutarhastaan ja koristellut puun tavalla, joka esittelisi kaikki vierailleen valmistamansa ruuat. Sillä ei ole mitään muuta keinoa, jotta yksittäinen puu tuottaisi tuhansien erilaisten puiden hedelmiä.
Sitten hän pyysi hartaasti, että saisi talismaanin avaimen. Hän huusi:
“Oi tämän paikan hallitsija! Seuraan sinua ja etsin turvaa luotasi. Olen palvelijasi ja haluan miellyttää sinua. Etsin sinua.” Hänen näin rukoiltuaan kuilun seinämät äkisti jakaantuivat, ja ovi ihanaan, miellyttävään ja rauhalliseen puutarhaan aukeni. Todellakin, lohikäärmeen suu muuttui oveksi, ja sekä se että leijona ottivat kahden palvelijan muodon, jotka pyysivät häntä astumaan peremmälle. Leijona muuttui jopa säyseäksi hevoseksi hänelle.
Oi saamaton sieluni! Oi kuvitteellinen ystäväni! Tule! Verratkaamme näiden kahden veljeksen asemaa, jotta näkisimme, kuinka hyvä tulee hyvästä ja paha pahasta. Ottakaamme selville.
Katso, onneton matkustaja vasemmanpuoleisella tiellä vapisee koko ajan pelosta odottaessaan astuvansa lohikäärmeen kitaan, kun taas onnekas kutsutaan kukoistavaan, loisteliaaseen puutarhaan, joka on täynnä hedelmiä. Ja kaamea kauhu ja hirvittävä pelko jyskyttävät epäonnisen sydäntä, kun taas onnekas tuijottaa ja tarkkailee outoja asioita ilahduttavana oppituntina, miellyttävällä pelolla ja rakastavalla tiedolla. Kurja kärsii piinansa lohduttomana, epätoivoissaan ja yksinäisyydessä, kun taas onnekas nauttii täynnä toivoa, kaipausta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi epäonnekas näkee itsensä vankina, joka on villipetojen hyökkäysten kohteena, kun taas onnekas on kunnioitettu vieras, joka on hyvissä väleissä ja nauttii anteliaan isäntänsä omituisista palvelijoista. Onneton kiirehtii kärsimyksiään nauttimalla hedelmiä, jotka ovat näennäisesti herkullisia, mutta silti myrkyllisiä. Hedelmät ovat näytteitä – niitä on lupa maistaa etsiessään alkuperäisiä ja tullakseen niiden asiakkaaksi, mutta ei ole lupaa ahmia niitä kuin eläin. Mutta onnekas maistaa niitä ja ymmärtää asian, hän siirtää syömistä ja nauttii odottamisesta. Lisäksi epäonnekas tekee vääryyttä itseään kohtaan. Arvostelukykynsä puutteesta johtuen hän tekee totuudesta ja tilanteesta, jotka ovat selkeät ja kirkkaita kuin päivänvalo, pimeän ja pelon painostaman, helvetillisen harhan. Hän ei ansaitse sääliä, eikä hänellä ole oikeutta valittaa kenellekään.
Esimerkiksi, jos henkilö miellyttävissä pidoissa, kauniissa puutarhassa, kesällä, ystäviensä keskuudessa juo itsensä humalaan saastaisilla päihteillä, kuvittelee sitten itsensä nälkäiseksi ja alastomaksi villieläinten keskelle talvella ja alkaa huutaa ja itkeä, ei hän ansaitse sääliä – hän tekee väärin itseään kohtaan ja loukkaa ystäviään kuvittelemalla nämä villipedoiksi. Niinpä, onneton veli on tällainen. Mutta onnekas näkee totuuden. Ja totuus on hyvä. Havaitessaan totuuden kauneuden onnekas veli on kunnioittava totuuden omistajaa kohtaan. Niinpä hän ansaitsee armon. Siten Koraanin määrityksen merkitys selkenee: “Tiedä, että paha on itsestäsi ja hyvä on Allahilta.” (Koraani 4:79).
Jos teet samalla tavalla vertailun muistakin eroista, ymmärrät, että ensimmäisen veljeksen pahan johtama sielu on valmistellut eräänlaisen helvetin hänelle, kun taas toisen hyvä tarkoitus, hyvä tahto, hyvä luonne ja hyvät ajatukset ovat sallineet hänen saada yltäkylläisen palkkion, kokea todellisen onnen ja menestyksen ja näyttää hohtavan hyveen.
Oi sieluni! Ja oi sinä, joka kuuntelet tätä tarinaa yhdessä sieluni kanssa! Ellet halua olla onneton veli vaan onnekas, kuuntele Koraania, noudata sen käskyjä, noudata niitä ja toimi niiden mukaan.
Jos olet ymmärtänyt tämän vertauksen totuudet, voit saattaa ne vastaamaan uskonnon, maailman, ihmisen ja Allahiin uskomisen totuuksia. Kerron tärkeimmät, ja voit sitten itse päätellä syvemmät merkitykset.
Joten katso! Kahdesta veljeksestä toinen on uskovainen henki ja oikeudenmukainen sydän. Toinen on epäuskoinen henki ja turmeltunut sydän.
Kahdesta tiestä oikeanpuoleinen on Koraanin tapa ja usko Allahiin, kun taas vasemmanpuoleinen on kapinan ja kieltämisen tie.
Puutarha matkan varrella on ihmisen ohikiitävä elämä ihmiskunnassa ja sivilisaatiossa, jossa hyvä ja paha, hyvät ja pahat asiat, puhdas ja likainen löytyvät rinnakkain. Järkevä ihminen on se, joka toimii seuraavan säännön mukaisesti:
خُذْ مَا صَفَا دَعْ مَا كَدَرْ ja jatkaa matkaa tyynellä sydämellä.
Mitä tulee aavikkoon, se on maa ja tämä maailma. Ja leijona on kuolema ja nimetty tunti. Kuilu on ihmisen keho ja hänen aikansa tässä elämässä, kun taas sen kuusikymmentämetrinen syvyys viittaa normaaliin kuusikymmentävuotiseen elinikään. Ja puu on aikakausi elämässä ja elämän sisältö. Kaksi eläintä, yksi valkoinen ja yksi musta, ovat yö ja päivä.
Lohikäärme on tie Keskimmäiseen Valtakuntaan ja tuonpuoleisen paviljonkiin, jonka suu on hauta. Mutta uskovaiselle se suu on ovi, joka aukeaa vankilasta puutarhaan.
Myrkylliset tuholaiset ovat tämän maailman vastoinkäymisiä. Mutta uskovalle ne ovat kuin lempeitä jumalallisia varoituksia, Kaikkein Armollisimman suosionosoituksia, jotka estävät häntä lipsumasta piittaamattomuuden uneen.
Puun hedelmät ovat tämän maailman palkkioita, jotka Ehdottomasti Anteliain on tehnyt luettelon muotoon esimerkiksi tuonpuoleisen palkkioista sekä varoitukseksi ja näytteiksi, jotka kutsuvat Paratiisin hedelmille asiakkaita.
Ja puu, joka tuottaa lukuisia erilaisia hedelmiä huolimatta siitä, että on yksi puu, on merkkinä Kaikkivaltiaan Allahin mahdin sinetistä, jumalallisen suuruuden leimasta ja Hallitsijan vallan sinetistä. ”Kaiken tekeminen yhdestä asiasta”, eli kaikkien kasvien ja hedelmien tekeminen maasta, kaikkien eläimien luominen nesteestä, kaikkien eläinten raajojen ja elimien luominen yksinkertaisesta ruuasta, ”kaikesta yhden asian tekeminen” on taidetta, kuten yksinkertaisen nahan kutominen ja kunkin eläimen erityisen lihan tekeminen siitä suuresta valikoimasta ruokia, joita eläimet syövät, on Luomattoman ja Ikuisen Yksinvaltiaan – joka on Ainoa Kaikkivaltias Allah – ominainen jäljittelemätön leima ja sinetti. Tehdä yhdestä asiasta kaiken, ja kaikesta yhden asian on varmasti kaiken Luojan ominainen merkki, Kaikkivoivan tunnus.
Mitä talismaaniin tulee, on se luomisen tarkoituksen mysteeri, joka ratkaistaan uskon mysteerin kautta. Ja avain on يَا اَللّٰهُ ❀ لَااِلٰهَ اِلَّااللّٰهُ ❀ اَللّٰهُ لااِلٰهَ اِلَّاهُوَ الْحَىُّ الْقَيُّومُ
Lohikäärmeen suun muuntuminen oveksi puutarhaan on merkki siitä, että harhaanjohdetuille kansoille ja kapinallisille hauta on ovi lohduttomuuteen ja kadotukseen – hautaan, joka on ahdistava kuin vankityrmä ja kapea kuin lohikäärmeen vatsalaukku, kun taas Koraanin ja uskon ihmisille se on ovi, joka aukenee tämän maailman vankilasta kuolemattomuuden kentille, tutkinnan kilpakentältä paratiisin puutarhoihin, ja elämän koettelemuksista Kaikkein Armollisimman armoon. Villin leijonan muuttuminen ystävälliseksi palvelijaksi ja säyseäksi ratsuksi on merkki siitä, että harhaanjohdetuille ihmisille kuolema on katkera, ikuista eroamista kaikista heidän rakkaistaan, tämän maailman petollisesta paratiisista karkottamista ja astumista lohduttomana ja yksinäisenä haudan vankityrmään, kun taas oikeaan johdetuille ja Koraanin ihmisille se on keino liittyä kaikkiin vanhoihin ystäviinsä ja rakastettuihinsa, jotka ovat jo lähteneet seuraavaan maailmaan, ja keino päästä heidän todelliseen kotimaahansa ja ikuisen onnen asuinsijoille. Se on kutsu paratiisin niityille tämän maailman vankilasta, ja aika saada palkkaa, jonka Kaikkein Armollisin ja Armeliain lahjoittaa anteliaisuudessaan, Hänelle suoritetuista palveluksista, ja vapautumista elämän velvollisuuksien koettelemuksista, ja levähdys harjoituksista, palvonnasta ja tutkinnasta.
Lyhyesti: Se, joka tekee tästä ohikiitävästä elämästä tarkoituksen ja tavoitteensa, on itse asiassa helvetissä, vaikka näennäisesti olisi paratiisissa. Ja se, joka on suuntautunut kaikessa vakavuudessaan kohti iankaikkista elämää saa onnen molemmissa maailmoissa. Olkoon tämä maailma hänelle kuinka vaikea ja ahdistava tahansa, koska hän näkee sen odotushuoneena paratiisiin, kestää hän sen ja on kärsivällisesti kiitollinen.
اَللّٰهُمَّ اجْعَلْنَا مِنْ اَهْلِ السَّعَادَةِ وَالسَّلَامَةِ وَالْقُرْآنِ وَالْاِيمَانِ آمِينَ ❀ اَللّٰهُمَّ صَلِّ وَسَلِّمْ عَلٰى سَيِّدِنَا مُحَمَّدٍ وَعَلٰى آلِهِ وَصَحْبِهِ بِعَدَدِ جَمِيعِ الْحُرُوفَاتِ الْمُتَشَكِّلَةِ فِي جَمِيعِ الْكَلِمَاتِ الْمُتَمَثِّلَةِ بِاِذْنِ الرَحْمٰنِ فِي مَرَايَا تَمَوُّجَاتِ الْهَوَاءِ عِنْدَ قِرَائَةِ كُلِّ كَلِمَةٍ مِنَ الْقُرْآنِ مِنْ كُلِّ قَارِئٍ مِنْ اَوَّلِ النُّزُولِ اِلٰى آخِرِ الزَّمَانِ وَارْحَمْنَا وَوَالِدَيْنَا وَارْحَمِ الْمُؤْمِنِينَ وَالْمُؤْمِنَاتِ بِعَدَدِهَا بِرَحْمَتِكَ يَا اَرْحَمَ الرَّاحِمِينَ ❀ آمِينَ وَالْحَمْدُ لِلّٰهِ رَبِّ الْعَالَمِينَ