Beşinci Söz/fi

بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّحِيمِ

اِنَّ اللّٰهَ مَعَ الَّذ۪ينَ اتَّقَوْا وَالَّذ۪ينَ هُمْ مُحْسِنُونَ

(Koraani 16:128)

Jos haluat nähdä, mikä todellinen inhimillinen velvollisuus ja mikä luonnollinen, asianmukainen seuraus ihmisen luomisesta on suorittaa määrätyt rukoukset, eikä syyllistyä vakaviin synteihin, kuuntele ja ota opiksesi seuraava vertaus.

Kerran, yleisen liikekannallepanon aikaan, kaksi sotilasta joutuivat samaan rykmenttiin. Yksi heistä oli hyvin koulutettu ja tunnollinen, toinen taas juuri värväytynyt ja itsekeskeinen. Tunnollinen sotilas keskittyi koulutukseen ja sotaan, eikä antanut ajatustakaan ruoka-annoksille ja ravinnolle, sillä hän tiesi, että oli valtion velvollisuus ruokkia ja varustaa hänet, hoitaa hänet, jos hän sairastui ja jopa laittaa ruoka hänen suuhunsa, jos tarve vaati. Hän tiesi, että hänen keskeinen velvollisuutensa oli harjoitella ja taistella. Mutta hänen työtään olisi myös osallistua joihinkin muonitustehtäviin ja käyttää laitteistoa. Hän keittäisi kattiloita, pesisi ruoka-astioita, ja toisi niitä.

Jos häneltä silloin kysyttäisiin: ”Mitä sinä teet?”,

hän vastaisi: ”Teen uuvuttavaa tehtävää valtiolle.” Hän ei sanoisi: ”Teen työtä elääkseni.”

Alokas oli kiinnostunut vatsastaan, eikä kiinnittänyt huomiota koulutukseen ja sotaan. ”Se on valtion asia. Mitä se minulle kuuluu?”, sanoisi hän. Hän ajatteli alati toimeentuloaan ja poistui rykmentistä markkinoille tekemään ostoksia.

Eräänä päivänä hänen hyvin koulutettu ystävänsä sanoi hänelle:

”Sinun pohjimmainen velvollisuutesi on koulutus ja taistelu, veli. Sinut tuotiin tänne sen takia. Luota kuninkaaseen, hän ei anna sinun nähdä nälkää. Se on hänen tehtävänsä. Joka tapauksessa olet voimaton ja puutteellinen – et voi ruokkia itseäsi kaikkialla. Tämä on liikekannallepanon ja sodan aikaa, hän tulee sanomaan sinua kapinalliseksi ja saat rangaistuksen. Kyllä, on kaksi meitä koskevaa velvollisuutta. Yksi on velvollisuus kuninkaalle: joskus teemme hänen uuvuttavia tehtäviään, ja hän ruokkii meitä siitä hyvästä. Toinen on oma velvollisuutemme: koulutus ja taistelu, ja joskus kuningas auttaa meitä siinä.”

Ymmärrät tietenkin, missä vaarassa laiskurisotilas olisi, jos hän ei kiinnittäisi huomiota ponnistelevaan, hyvin koulutettuun sotilaaseen.

Oi laiska sieluni! Se melskeinen sota on tämä myrskyisä maallinen elämä, ja armeija jakautuneena rykmentteihin ihmisten yhteiskunta. Vertauksen rykmentti on islamin yhteisö tällä vuosisadalla.

Toinen kahdesta sotilaasta on harras muslimi, joka tietää uskontonsa velvollisuudet ja suorittaa ne ja taistelee Saatanan ja oman sielunsa kanssa, jotta luopuisi vakavista rikoksista eikä tekisi syntiä. Kun taas toinen on rappeutunut pahantekijä, joka on niin uppoutunut taistelemaan toimeentulostaan, että herjaa Todellista Elättäjää, hylkää uskonnolliset velvoitteensa ja tekee kaikenlaisia kohdalleen osuvia syntejä hankkiessaan elantoaan. Mitä tulee harjoitteluun ja koulutukseen, ne ovat ensisijaisesti määrätyt rukoukset ja palvonta. Ja sota on taistelua sielua ja sen haluja vastaan, ja dzinnien ja ihmisten parissa olevia saatanoita vastaan, jotta ne vapautuvat synneiltä ja huonolta moraalilta ja pelastuvat sydämen ja sielun iankaikkiselta kadotukselta. Ja ensimmäinen kahdesta tehtävästä on antaa elämä ja ylläpitää sitä, kun taas toinen on Elämän Antajan ja Ylläpitäjän palvonta ja rukoilu. Se on luottamista ja turvaamista Häneen.

Todellakin, se joka teki ja antoi elämän, joka on Kaikkivaltiaan Allahin taiteen loistavin ihme ja jumalallisen viisauden ihme, on se, joka ylläpitää ja jatkaa sitä ikuisuuksiin elatuksen kautta. Se ei voi olla toinen. Haluatko todisteita? Kaikkein kyvyttömimmät ja tyhmimmät eläimet ovat parhaiten ravittuja, kuten kalat ja hedelmämadot. Ja kaikkein avuttomimmilla ja hauraimmilla olennoilla on paras ravinto, kuten imeväisillä ja kaikkien lajien pienokaisilla.

Varmastikin on riittävää verrata kaloja kettuihin, vastasyntyneitä eläimiä villipetoihin ja puita eläimiin, jotta voidaan ymmärtää, että laillinen ravinto saadaan kyvyttömyyden ja avuttomuuden kautta, eikä vallan ja tahdon kautta.

Eli, joka luopuu määrättyjen rukousten suorittamisesta, koska taistelee toimeentulostaan, muistuttaa sotilasta, joka hylkäsi koulutuksensa ja kaivantonsa ja meni kerjäämään markkinoille. Mutta etsimällä annoksiaan Jalon ja Anteliaan Elättäjän armon keittiöistä suoritettuaan rukouksensa, ja menemällä itse, jotta ei olisi taakkana muille, on hienoa ja miehekästä. Sekin on eräänlaista palvontaa.

Lisäksi ihmisen luonto ja henkiset kyvyt osoittavat, että hänet on luotu palvomaan. Vallan ja tämän maailman edellyttämien toimien suhteen ei hän pysty kilpailemaan mitättömimmän varpusen kanssa, kun taas tiedon, tarpeiden, palvonnan ja rukoilun osalta, jotka ovat tarpeellisia hengelliselle elämälle ja tuonpuoleiselle elämälle, on hän kuin eläinten hallitsija ja päällikkö.

Oi sieluni! Jos teet tämän maailman elämästä tavoitteen elämällesi ja työskentelet alati sen hyväksi, tulee sinusta kuin pohjimmainen varpunen. Mutta jos teet tuonpuoleisesta elämästä tavoitteesi ja käytät tätä elämää keinona sen saavuttamiseksi ja sen viljelminä ja aherrat sen mukaisesti, tulee sinusta kuin eläimien ylevä komentaja, Kaikkivaltiaan Allahin silitelty ja anova palvelija, Hänen kunnioitettu ja arvostettu vieraansa.

Nämä kaksi tapaa ovat sinulle avoinna. Voit valita kumman haluat... Joten pyydä johdatusta ja menestystä Armeliaista Armeliaimmalta.

---

Neljäs Sana ⇐ | Sanoja | ⇒ Kuudes Sana

---