Yirmi Beşinci Lem'a/fi

Koostuu kahdestakymmenestäviidestä parannuskeinosta.

Se on kirjoitettu pelastukseksi, lohdutukseksi ja hengelliseksi reseptiksi sairaille, joiden luona vieraillaan, ja toivotaan heidän nopeaa toipumistaan.

Muistutus ja anteeksipyyntö

Tämä henkinen lääkemääräys on kirjoitettu nopeammin (Alaviite)() kuin kaikki muut kirjoitukseni. Kuten tätä kirjoittaessakin, koska meillä ei ollut aikaa korjata sitä ja keskittyä siihen, toisin kuin muihin kirjoituksiin, tämä tarkistettiin vain kerran suurella vauhdilla. Tämä tarkoittaa, että se on pysynyt epäjärjestyneessä tilassa, ensimmäisen luonnoksen tapaisena. Emme nähneet tarvetta korjata sydämeen tulleita luontevia innoituksia, jotta sitä ei pilattaisi taidoilla. Lukijoiden, etenkään sairaiden, ei tulisi tuntea järkytystä ja loukkaantumista epämiellyttävien ilmaisujen tai ankarien sanojen ja ilmauksien takia, vaan heidän tulisi rukoilla minun puolestani.

Tässä välähdyksessä selitämme lyhyesti 25 lohdutusta, jotka voivat tarjota hyödyllisen parannuksen ja todellisen lohdutuksen sairaille ja vastoinkäymisien uhreille, jotka muodostavat kymmenesosan ihmiskunnasta.

بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّح۪يمِ

اَلَّذٖينَ اِذَٓا اَصَابَت۟هُم۟ مُصٖيبَةٌ قَالُٓوا اِنَّا لِلّٰهِ وَاِنَّٓا اِلَي۟هِ رَاجِعُونَ ۝ وَالَّذٖى هُوَ يُط۟عِمُنٖى وَيَس۟قٖينِ ۝ وَاِذَا مَرِض۟تُ فَهُوَ يَش۟فٖينِ

(Koraani 2: 156, 26: 79-80)

Tässä välähdyksessä selitämme lyhyesti 25 lohdutusta, jotka voivat tarjota hyödyllisen parannuksen ja todellisen lohdutuksen sairaille ja vastoinkäymisien uhreille, jotka muodostavat kymmenesosan ihmiskunnasta.

ENSIMMÄINEN LOHDUTUS

Oi, avuton sairas ihminen! Älä ole ahdistunut, ole kärsivällinen. Sairautesi ei ole sinulle koettelemus, pikemminkin se on eräänlainen parannuskeino. Sillä elämä on kuin pääoma, joka kuluu. Jos se ei tuota hedelmää, se tuhlaantuu. Jos se kulkee helposti ja piittaamattomuudessa, se kuluu erittäin nopeasti.

Sairaus saa elämän pääoman tuottamaan valtavia voittoja. Se ei myöskään anna elämän kulua nopeasti. Se pitää kiinni siitä ja pidentää sitä, jotta se voi poistua hedelmien tuottamisen jälkeen.

Osoitus siitä, että elämäsi on pidentynyt sairauden kautta, on seuraava usein toistettu sananparsi: “Vastoinkäymiset kestävät kauan, ilon hetket ovat kaikkein lyhyimmät.”

TOINEN LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, jolla ei ole kärsivällisyyttä! Ole kärsivällinen, todellakin, ole kiitollinen. Tämä sairaus voi muuttaa elämäsi minuutit tuntien palvonnaksi.

Palvontaa on kahden tyyppistä. Yksi on aktiivinen palvonta, mikä on tunnettu palvonnan muoto, kuten rukoileminen ja nöyrä pyyntö. Toiset ovat passiivisia palvonnan muotoja, jolloin kärsivällinen tuntee kyvyttömyytensä ja heikkoutensa sairauksien ja vastoinkäymisten avulla, etsii turvaa myötätuntoisesta Luojastaan, etsii Häntä ja ilmaisee itseään puhtaalla ja nöyrällä henkisellä palvonnalla.

Kyllä, on olemassa luotettava kertomus, jonka mukaan sairaudessa kuluneen elämän katsotaan olevan uskovan palvontaa, sillä ehdolla ettei hän valita Allahista. Itse asiassa, luotettavien kertomusten ja totuudenmukaisten henkisten löytöjen avulla on vahvistettu, että jokainen sairauden minuutti joillekin onnettomille, jotka ovat täysin kärsivällisiä ja kiitollisia, on kuin tunti palvontaa, ja tietyille täydellisyyden ihmisille jokainen minuutti on kuin päivän palvonta.

Sellaisesta sairaudesta, joka muuttaa minuutin elämästäsi tuhansiksi minuuteiksi ja tuottaa sinulle pitkän elämän, ei pitäisi sinun valittaa, vaan olla kiitollinen.

KOLMAS LOHDUTUS

Oi, kärsimätön sairas ihminen! Se tosiasia, että tänne maailmaan tulevat jatkuvasti poistuvat, nuoret vanhenevat ja kuolema ja ero ympäröivät ihmistä jatkuvasti, todistaa, että he eivät tulleet maailmaan nauttimaan itsestään ja saamaan iloa.

Samoin, vaikka ihmiset ovat täydellisimpiä, korkeimpia eläviä olentoja ja parhaiten varustettuja, mitä tulee ruumiinosiin ja kykyihin, ajatus menneisyyden nautinnoista ja tulevista kärsimyksistä saa heidät elämään pelkästään murheellisen ja vaikean elämän, eläimiäkin alhaisemman.

Tämä tarkoittaa, että ihmiset eivät ole tulleet tähän maailmaan pelkästään elääkseen yltäkylläisellä tavalla ja kuluttaakseen elämänsä huolettomina ja huvituksissa. Pikemminkin, pitämällä hallussaan suurta pääomaa he ovat tulleet tänne töihin ja käymään kauppaa iankaikkisen ja ikuisen elämän onnellisuuden edestä. Heille annettu pääoma on elämä. Jos ei ole sairautta, hyvä terveys ja hyvinvointi aiheuttavat välinpitämättömyyttä ja näyttävät maa- ilman miellyttävänä, ja Tuonpuoleinen unohtuu. He eivät muistele kuolemaa ja hautaa, mikä aiheuttaa elämän pääoman tuhlautumisen joutavuuksiin. Sairaus avaa yhtäkkiä silmät ja sanoo keholle: “Et ole kuolematon. Et ole tarkoitukseton. Sinulla on velvollisuus. Luovu ylpeydestäsi, ajattele Häntä joka loi sinut. Tiedä, että astut hautaan, joten valmistaudu siihen!”

Siksi sairaus on tästä näkökulmasta herättävä ohjaaja ja neuvonantaja, joka ei koskaan petä. Siitä ei pitäisi valittaa, vaan olla kiitollinen. Jos se tuntuu liian suurelta kuormalta, on pyrittävä kärsivällisyyteen, jotta kestää sen.

NELJÄS LOHDUTUS

Oi, valittava sairas ihminen! Sinulla on oikeus olla kiitollinen ja kärsivällinen, ei valittaa. Sillä kehosi, jäsenesi ja kykysi eivät kuulu sinulle. Et ole tehnyt niitä, etkä ostanut niitä muista työpajoista. Tämä tarkoittaa, että ne ovat jonkun toisen omaisuutta. Niiden omistaja käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla.

Kuten Kahdennessakymmenennessäkuudennessa Sanassa kerrotaan, erittäin varakas ja taitava käsityöläinen työllistää mallina köyhän miehen osoittaakseen ammattitaitonsa ja varakkuutensa. Palkan vastineeksi hän pukee lyhyen tunnin ajaksi köyhälle miehelle taitavasti koristellun vaatteen. Hän työskentelee sen parissa ja antaa sille erilaisia olomuotoja. Osoittaakseen taiteensa tavattoman luonteen hän leikkaa vaatetta, muuttaa, pidentää ja lyhentää sitä. Onko palkalla työskentelevällä köyhällä miehellä oikeus sanoa kyseiselle käsityöläiselle: “Aiheutat minulle vaivaa ja uupumusta, kun laitat minut kumartamaan ja nousemaan ylös, ja pilaat kauneuteni muuttamalla tätä paitaa, joka tekee minut kauniiksi.” Voiko hän koskaan saada oikeutta sanoa tämän? Voiko köyhä mies sanoa käsityöläisen olevan häikäilemätön ja epäreilu?

Aivan kuten tässä vertauksessa, oi sairas ihminen! Kaikkein Kunniakkain Tekijä on kaunistanut kehosi vaatteen valoisilla elimillä, kuten silmä, korva, järki ja sydän; ja voidakseen näyttää kauneimpien nimiensä kirjonnat, Hän saa sinut kiertämään lukuisten olomuotojen keskellä ja muuttaa sinut monissa tilanteissa. Kuten opit Hänen nimensä Elättäjä nälän kautta, sinun tulee myös tunnistaa Hänen nimensä Parantaja sairautesi kautta. Koska kärsimys ja vastoinkäymiset osoittavat joidenkin Hänen jumalallisten nimiensä merkityksiä, noissa viisauden välähdyksissä ja armon säteissä löytyy monia hyviä esimerkkejä.

Jos verho nostettaisiin, löytäisit monia miellyttäviä ja kauniita merkityksiä tämän sairauden verhon takaa, jota niin pelkäät ja inhoat.

VIIDES LOHDUTUS

Oi sinä, joka kärsit sairaudesta! Kokemuksen kautta olen saavuttanut vakaumuksen, että tänä aikana sairaus on joillekin ihmisille jumalallinen palkkio ja Armollisimman lahja.

Vaikka en ole sen arvoinen, viimeisen kahdeksan tai yhdeksän kuluneen vuoden aikana joukko nuoria on tullut ja puhunut minulle, etsimään rukouksia sairauden takia. Huomasin, että verrattuna muihin nuoriin jokainen näistä sairaista nuorista oli alkanut miettiä Tuonpuoleista, ja heiltä puuttui nuoruuden juopumus. He pystyivät jossain määrin pelastamaan itsensä eläimellisiltä haluilta ja välinpitämättömyydeltä. Joten tarkkailin heitä ja varoitin heitä siitä, että heidän siedettävät sairautensa ovat jumalallinen palkkio.

Sanoin heille: “Veljeni, en vastusta tätä sinun sairauttasi. En sääli sinua myötätunnosta sairautesi takia, jotta minun pitäisi rukoilla puolestasi. Yritä olla kärsivällinen, kunnes sairaus herättää sinut täysin. Kun sairaus on suorittanut velvollisuutensa, Myötätuntoinen Luoja antaa, Jos Allah suo, parannuksen.”

Sanoin heille myös: “Hyvän terveyden onnettomuuden johdosta jotkut tovereistasi laiminlyövät ja luopuvat rukoilusta, eivät ajattele hautaa ja unohtavat Kaikkivaltiaan Allahin. Lyhyen ohikiitävän tunnin maallisen elämän pinnallisella nautinnolla he ravistavat ja vahingoittavat loputonta, iankaikkista elämäänsä ja jopa tuhoavat sen. Sairauden näkökulmasta näet haudan, johon joka tapauksessa astut, ja Tuonpuoleisen takaiset asuinpaikat, ja toimit niiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa sinulle, että sairaus onkin eräänlainen hyvä terveys, kun taas joidenkin ikätovereidesi hyvä terveys on sairaudeksi.”

KUUDES LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka valittaa kärsimyksestään! Pyydän sinulta: ajattele menneisyyttäsi ja muista sekä mieluisia onnellisia päiviä että ahdistavia ja vaikeita aikoja. Ilmaiset joko iloa sanomalla “Ah!”, tai sanot kaivaten “Voi!”. Toisin sanoen sydämesi ja kielesi sanovat joko: “Ylistys olkoon Allahille!” tai: “Voi kuinka valitettavaa!”

Huomaa tarkoin, että se mikä saa sinut huudahtamaan “Kaikki ylistys Allahille!”, ovat ajatuksia kokemistasi kivuista ja vastoinkäymisistä, jotka ovat jo tapahtuneet; ne saavat aikaan eräänlaisen nautinnon, jota sydämesi kiittää. Sillä kärsimyksen loppuminen on nautinnollista. Näiden kipujen ja vastoinkäymisten katoaminen jättää sieluun nautinnon jäljen, ja ajatus siitä saa nautinnon virtaamaan sielusta ja tuottamaan kiitollisuuden pisaroita.

Mikä saa sinut huutamaan “Voi, kuinka valitettavaa!”, ovat kokemasi nautinnolliset ja onnelliset hetket, jotka on eletty; koska niiden päättyminen jättää sieluusi pysyvän kärsimyksen jäljen, ja joka kerta kun muistelet niitä, kipu aktivoituu jälleen kerran, ja katumuksen ja surun tunne alkaa.

Koska laiton nautinnon päivä aiheuttaa toisinaan vuoden henkisen kivun, ja koska päivän kestävän ohimenevän sairauden aiheuttama kipu tuottaa palkkioistaan useita päiviä hengellisiä nautintoja, jotka tulevat pelastukseksi ja helpotukseksi sen kuluessa,

ajattele kokemasi väliaikaisen sairauden tuloksia ja sen sisäisten kasvojen palkkioita. Sano: “Tämäkin menee ohitse”, ja olemme kiitollisia vali- tuksen sijaan.

KUUDES LOHDUTUS

(Alaviite())

Jos tämä maailma olisi pysyvä, ja jos matkallamme ei olisi kuolemaa, ja jos eron ja kuoleman tuulet eivät puhaltaisi, ja jos myrskyisen tulevaisuuden hengellisiä talvia ei olisi, sitten olisin säälinyt sinua yhdessä kanssasi. Mutta koska jonain päivänä maailma jättää meille jäähyväiset ja sulkee korvansa valituksiltamme, on meidän luovuttava rakkaudestamme siihen näiden varoittavien sairauksien kautta – ennen kuin se ajaa meidät pois. Meidän on yritettävä hylätä se sydämestämme, ennen kuin se hylkää meidät.

Kyllä, sairaus huudahtaa meille tämän varoituksen ja sanoo: “Kehosi ei koostu kivistä ja raudasta, vaan erilaisista materiaaleista, jotka ovat aina alttiita hajoamaan. Jätä ylpeytesi, ymmärrä voimattomuutesi, tunnusta Omistajasi, tiedä velvollisuutesi, ota selvää siitä, miksi tulit tänne maailmaan!” Sairaus julistaa tämän salaa sydämen korvaan.

Koska tämän maailman nautinnot ja ilot eivät jatku, etenkin jos ne ovat luvattomia, ne ovat sekä ohime- neviä, täynnä kipua että syntisiä. Älä itke sairauden varjolla, koska olet menettänyt nuo nautinnot. Päinvastoin, ajattele niitä palvonnan ja palkitsemisen näkökohtia Tuonpuoleisessa, jotka löytyvät sairaudesta, ja yritä saada niistä nautintoa.

SEITSEMÄS LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka on menettänyt terveyden nautinnot! Sairautesi ei pilaa jumalallisten palkkioiden nautintoa, päinvastoin, se saa sinut kokemaan ja lisäämään niitä. Sillä mikä tahansa pitkään samanlaisena jatkuva menettää vaikutuksensa.

Itse asiassa oikeauskoiset ihmiset sanovat yksimielisesti: اِنَّمَا ال۟اَش۟يَاءُ تُع۟رَفُ بِاَض۟دَادِهَا eli “Asiat tunnetaan vastakohtiensa kautta”. Esimerkiksi, jos ei olisi pimeyttä, valoa ei ymmärrettäisi, eikä se sisältäisi mitään nautintoa. Jos kylmää ei olisi, lämpöä ei ymmärrettäisi, se olisi ilman iloa. Jos nälkää ei olisi, ei ruoka tuottaisi nautintoa. Jos vatsan janoa ei olisi, ei veden juomisesta saisi nautintoa. Jos tauteja ei olisi, hyvästä terveydestä ei olisi iloa. Jos mitään sairautta ei olisi, hyvä terveys ei tuottaisi nautintoa.

Viisain Luoja on koristanut ihmiset lukuisilla jäsenillä ja elimillä, jotta he voisivat kokea ja tunnistaa tämän maailmankaikkeuden lukemattomien antien monimuotoisuudet. Tämä osoittaa, että Hän haluaa saada ihmiset tietoisiksi lahjojensa monimuotoisuudesta ja että he kokevat Hänen armonsa saadakseen heidät tarjoamaan jatkuvaa kiitosta. Koska näin on, Hän todellakin antaa sairauksia, tauteja ja kärsimyksiä, samoin kuin hän antaa hyvän terveyden ja hyvinvoinnin.

Kysynkin sinulta: “Ellei sinulla olisi ollut tätä sairautta päässäsi, kädessäsi tai vaikka vatsassasi, olisitko käsittänyt terveen pään, käden tai vatsan miellyttävän ja nautinnollisen jumalallisen palkkion ja ollut kiitollinen? Itse asiassa et ole kiittänyt siitä, et ole edes ajatellut sitä. Olisit huomaamattasi tuhlannut hyvän terveytesi turhuuksiin ja ehkä jopa irstailuun.”

KAHDEKSAS LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka ajattelee Tuonpuoleista! Sairaus pesee syntien lian kuten saippua, ja puhdistaa. Luotettavassa hadithissa todetaan, että sairaudet sovittavat syntejä. Ja toisessa hadithissa sanotaan: “Aivan kuten kypsät hedelmät putoavat puuta ravistamalla, uskovan ihmisen synnit katoavat sairauden häntä ravistaessa.”

Synnit ovat iankaikkisen elämän pysyviä sairauksia, ja jopa tässä maallisessa elämässä ne ovat sydämen, omatunnon ja sielun henkisiä sairauksia. Jos pysyt kärsivällisenä etkä valita, tämä väliaikainen sairautesi pelastaa sinut lukuisilta iankaikkisilta sairauksilta.

Jos et ajattele syntejäsi tai et tiedä Tuonpuoleisesta tai et tunnusta Allahia, sinulla on kauhistuttava sairaus, se on miljoona kertaa pahempi kuin nykyiset vähäiset sairautesi - siitä sinun pitäisi valittaa.

Sillä sydämesi, henkesi ja tahtosi ovat yhteydessä kaikkiin maailman olentoihin. Näitä yhteyksiä katkeaa jatkuvasti kuoleman ja erottelun ansiosta avaten lukemattomia haavoja sisälläsi. Etenkin kun et tiedä Tuonpuoleisesta ja kuvittelet kuoleman ikuiseksi olemattomuudeksi, on ikään kuin kantaisit tämän maailman kokoista sairaalloista kehoa, joka on raadeltu ja mustelmilla.

Joten ensimmäiseksi sinun on etsittävä parannuskeinoa aineettomalle sielullesi, joka on parantava lääke lukemattomiin haavoihin ja sairauksille ja se lääke on usko; sinun on korjattava uskosi. Lyhin tapa löytää tällainen parannuskeino on tunnistaa Ylistetyn Kaikkivaltiaan voima ja armo. Heikkoutesi ja kyvyttömyytesi ovat kuin ikkuna, joka näytetään sinulle piittaamattomuuden verhon takaa, alasrevittynä tämän fyysisen sairauden takia.

Kyllä, se, joka ei tunnusta Allahia, kärsii maailmasta täynnä koettelemuksia. Allahin tunnustavan maailma on täynnä valoa ja henkistä onnea. Kukin voi havaita tämän oman uskonsa vahvuuden mukaisesti. Tämän uskosta kumpuavan aineettoman henkisen ilon, parantumisen ja nautinnon alla näiden merki- tyksettömien fyysisten sairauksien kärsimys sulaa ja liukenee pois.

YHDEKSÄS LOHDUTUS

Oi sairas, joka tunnustaa Luojansa! Sairauden aiheuttama kipu, pelko ja ahdistus johtuu siitä, että sairaus johtaa joskus kuolemaan. Koska välinpitämättömille ja pinnallisille ihmisille kuolema on pelottava asia; sairaudet, jotka voivat johtaa siihen, aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta.

Ensinnäkin: Tiedä ja usko varmasti, että: “Kuoleman määrätty aika on määritetty, eikä muutu.” Täysin terveet, jotka itkevät vakavasti sairaiden vieressä, ovat kuolleet, kun taas vakavasti sairaat ovat parantuneet ja jatkaneet elämäänsä.

Toiseksi: Kuolema ei ole kauhistuttavaa, vaikka se siltä näyttääkin pinnallisesti olevan. Kaikentietävän Koraanin tarjoaman valon avulla olemme todistaneet täysin varmasti ja epäilyksettä Risale-i Nurin monissa osissa, että uskoville kuolema on:

• vapautus elämän raskaista velvollisuuksista,

• lepoa palvonnasta, joka on valmennusta ja koulutusta tämän maailman tutkimuksen kentällä,

• keino liittyä yhdeksäänkymmeneenyhdeksään prosenttiin ystävistä ja perheenjäsenistä, jotka ovat jo siirtyneet seuraavaan maailmaan,

• keino päästä todelliseen kotimaahan ja iankaikkisiin onnen asuinsijoihin,

• kutsu päästä paratiisin puutarhoihin tämän maailman vankityrmästä,

• aika saada heidän palkkansa Myötätuntoisimmalta Luojalta Hänelle tekemistään palveluksistaan.

Koska todellisuuden näkökulmasta tämä on kuoleman todellinen luonne; sen sijaan, että näkisit sen kauhistuttavana, sitä pitäisi päinvastoin pitää johdatuksena armoon ja onnellisuuteen. Lisäksi jotkut pyhimykset ovat pelänneet kuolemaa, mikä ei johdu kuoleman kauhistuttavasta luonteesta, vaan pikemminkin heidän toiveestaan saada enemmän ansioita tekemällä enemmän hyviä tekoja elämän velvollisuuksien jatkuessa.

Kyllä, Uskovaisille kuolema on ovi jumalalliseen armoon, kun taas harhaan johdetuille se on ikuisen pimeyden kaivo.

KYMMENES LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka murehtii tarpeettomasti! Olet huolestunut sairautesi vakavuudesta. Tämä huolesi tekee sairaudestasi pahemman. Jos haluat vähentää sairautesi vakavuutta, yritä olla turhaan murehtimatta. Toisin sanoen ajattele sairautesi etuja ja palkkioita, ja että paranet pian. Tämä poistaa huolenaiheen ja leikkaa sairauden juuresta asti.

Kyllä, huoli pahentaa sairautta kaksin verroin. Se aiheuttaa fyysisen sairauden alla olevan sydämen aineettoman sairauden, ja fyysinen sairaus nojaa siihen ja jatkuu. Jos huolestuminen vähenee nöyrtymällä, olemalla tyytyväinen ja pohtimalla sairauden viisautta, tärkeä osa fyysistä sairautta revitään juurineen. Se tulee kevyemmäksi ja osittain katoaa. Varsinkin kun on ahdistusta, pieni fyysinen sairaus kasvaa joskus kymmenkertaiseksi huolestumisen vuoksi. Kun huoli lakkaa, yhdeksän kymmenesosaa kyseisestä sairaudesta katoaa.

Aivan, kuten murehtiminen lisää sairautta, niin se on myös kuin syytös jumalallista viisautta vastaan, jumalallisen armon kritisointia ja valitus myötätuntoisesta Luojasta, minkä vuoksi murehtija saa takaiskun vastoin aikeitaan, ja hänen sairautensa lisääntyy. Kyllä, aivan kuten kiitollisuus lisää palkkioita, niin valitus lisää sairauksia ja koettelemuksia.

Lisäksi huolestuminen on itsessään sairaus. Sen parannuskeino on tuntea sairauden viisaus ja sen tarkoitus. Kun nyt olet oppinut sen tarkoituksen ja hyödyn, levitä tämä parantava voide murheillesi ja pelastu. Sano “Ah!” sen sijaan, että sanoisit ”Voi!”, ja huokauksen ja valituksen sijaan sano:

اَل۟حَم۟دُ لِلّٰهِ عَلٰى كُلِّ حَالٍ

YHDESTOISTA LOHDUTUS

Oi, kärsimätön sairas ystävä! Vaikka sairaus aiheuttaakin sinulle välitöntä kärsimystä viimeisen sairautesi ajankohdasta nykypäivään asti, sairauden väistyminen antaa sinulle henkisen nautinnon ja sieluun onnellisuuden, joka johtuu sen palkkioista. Tästä päivästä lähtien, tästä hetkestä lähtien ei ole sairautta, eikä olematon voi tietenkään aiheuttaa kipua. Jos ei ole kipua, ei voi olla murhettakaan. Sinusta tulee kärsimätön, koska kuvittelet asiat väärin.

Koska sairautesi fyysiset näkökohdat ennen tätä päivää ovat väistyneet – ja kipu on poistunut – vain palkkio ja ilo sen väistymisestä jäävät. Vaikka sen pitäisi antaa sinulle voittoa ja onnellisuutta, menneiden päivien ajatteleminen, surun tunteminen ja kärsimättömäksi tuleminen on turhaa. Tulevaisuuden päivät eivät ole vielä saapuneet. Jos ajattelemme niitä nyt ja suremme ja osoitamme kärsimättömyyttä kuvitellessamme päivää, jota ei ole olemassa, sellaista sairautta, jota ei ole olemassa, ja surua, jota ei ole olemassa, antaa fyysisen olemuksenedellä mainituille kolmelle olemattomalle asialle. Jos se ei ole hullua, niin mikä sitten on?

Koska tätä päivää edeltävät sairaudet tuottavat iloa, ja koska nykyisen tunnin jälkeistä aikaa ei ole vielä olemassa, sairaus on olematon ja suru olematon. Älä sirottele oikealle ja vasemmalle kärsivällisyyden voimaa, jonka Kaikkivaltias Allah on antanut sinulle. Hiero se nykyhetken kipujen kasvoihin ja sano: ”Oi kärsivällisin!” ja kestä se.

KAHDESTOISTA LOHDUTUS

Oi sairas, joka sairauden takia ei voi suorittaa palvontaansa ja rukouksiaan ja on surullinen tästä menetyksestään! Tiedä, että hadithissa on vahvistettu, että hurskas uskova, joka sairauden vuoksi ei pysty suorittamaan tavallisesti tekemiä rukouksiaan, saa saman palkkion. Jos sairas, joka suorittaa vilpittömästi pakolliset rukouksensa niin pitkälle kuin mahdollista, ja harjoittaa kärsivällisyyttä ja Allahiin luottamista, tulee korvaamaan muut sunnah-käytännöt kyseisen sairauden ajanjaksona.

Lisäksi sairaus saa ihmisen tuntemaan kykenemättömyytensä ja heikkoutensa. Se saa heidät rukoilemaan sekä sanallisesti että voimattomuuden ja heikkouden kielen kautta. Kaikkivaltias Allah on antanut ihmisille rajattoman voimattomuuden ja äärettömän heikkouden, jotta he etsisivät jatkuvasti turvapaikkaa jumalallisesta tuomioistuimesta anomalla ja rukoilemalla.

Jakeen merkityksen mukaan:

قُل۟ مَا يَع۟بَؤُا بِكُم۟ رَبّٖى لَو۟لَا دُعَٓاؤُكُم۟

(Koraani 25: 77)

eli ”Mikä merkitys sinulla olisi, jos et rukoilisi?” Ihmisten luomisen viisaus ja se, mikä antaa heille arvoa, on vilpitön rukous ja nöyrä pyyntö. Ja koska sairaus on syynä tähän, tästä näkökulmasta siitä ei pitäisi valittaa vaan kiittää Allahia, eikä pidä sammuttaa rukouksen lähdettä, kun terveys palautuu.

KOLMASTOISTA LOHDUTUS

Oi, onneton ihminen, joka valittaa sairaudesta! Joillekin ihmisille sairaus on tärkeä aarreaitta, arvokkain jumalallinen lahja. Jokainen sairas ihminen voi ajatella sairauttaan tällä tavalla.

Koska määrättyä kuoleman tuntia ei tunneta, Kaikkivaltias Allah on viisaudessaan salannut nimetyn kuoleman tunnin vapauttaakseen ihmisen absoluuttisesta epätoivosta ja absoluuttisesta piittaamattomuudesta, pitämään hänet toivon ja pelon välillä, ja varjelemaan sekä tätä maailmaa että Tuonpuoleista. Nimetty tunti voi tulla milloin tahansa. Jos se saavuttaa ihmisen piittaamattomuuden tilassa, voi se aiheuttaa vakavaa haittaa heidän iankaikkiselle elämälleen. Sairaus karkottaa välinpitämättömyyden; se saa ihmisen ajattelemaan Tuonpuoleista; se palauttaa mieliin kuoleman ja saa heidät valmistautumaan sen mukaisesti. Jotkut sairaudet ovat niin tuottoisia, että ansaitsevat ihmiselle kahdessakymmenessä päivässä sellaisen arvon, ettei se muutoin olisi ollut mahdollista kahdessakymmenessä vuodessakaan.

Esimerkiksi, ystäviemme joukossa oli kaksi nuorukaista – Allah armahtakoon heidät. Yksi oli Sabri Ileman kylästä, toinen Vezirzade Mustafa Islamköyistä. Vaikka nämä kaksi opiskelijaani eivät pystyneet kirjoittamaan, olivat he eturintamassa vilpittömyydessään ja uskon palveluksessaan. Tarkastelin tätä hämmästyneenä. En tiennyt viisautta tämän takana. Heidän kuollessaan ymmärsin, että molemmat olivat kärsineet vakavasta sairaudesta. Se oli kyseisen sairauden ohjauksen ansiota, toisin kuin muut välinpitämättömät pakolliset rukouksensa laiminlyöneet nuorukaiset, he pitivät itsensä äärimmäisen Allahin pelon tilassa, arvokkaimmassa palvelussa ja saavuttivat Tuonpuoleiselle suotuisan aseman. Jos Allah suo, kahdesta ahdingon vuodesta, jonka he kärsivät sairaudestaan, tuli miljoonien vuosien iankaikkisen elämän onnellisuuden väline. Ymmärrän nyt, että jotkut rukouksistani, jotka olin tehnyt heidän terveytensä hyväksi, olivat maailman kirouksia. Jos Allah suo, rukoukseni hyväksyttiin heidän Tuonpuoleisen hyvinvointinsa hyväksi.

Tästä syystä uskon, että nämä kaksi miestä hyötyivät tavalla, joka voitaisiin saavuttaa vain kymmenen vuoden Allahin pelon tilassa. Jos molemmat olisivat, kuten jotkut nuoret, luottaneet nuoruuteensa ja hyvään terveyteensä ja heittäytyneet välinpitämättömyyteen ja paheisiin, ja jos kuolema seuraisi heitä tiiviisti ja tarttuisi heihin saastaisen synnin keskellä, sen sijaan että he hankkisivat valojen aarreaitan, olisivat he muuttaneet hautansa skorpionien ja käärmeiden pesiksi.

Koska sairaudet sisältävät tällaisia hyötyjä, sen sijaan, että siitä valitettaisiin, tulisi sitä hoitaa luottamalla Allahiin, kärsivällisyydellä, olemalla kiitollinen ja luottamalla jumalalliseen armoon.

NELJÄSTOISTA LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, jonka silmät on verhottu! Jos tietäisit, mikä kirkas ja henkinen silmä piilee verhon alla, joka saattaa peittää uskovan silmät, huudahtaisit: ”Satatuhatta kiitosta Myötätuntoiselle Elättäjälleni.” Selittääkseni tätä parantavaa balsamia kerron teille seuraavasta tapauksesta:

Kerran Süleymanin täti Barlan kaupungista, joka palveli minua kahdeksan vuotta täysin uskollisesti ja koskaan loukkaamatta, sokeutui. Tuo vanhurskas nainen, joka antoi minusta myönteisen lausunnon, joka oli sata kertaa parempi kuin ansaitsin, yllätti minut moskeijan portilla ja huusi: ”Rukoilkaa, jotta minun näköni palautuisi.” Joten tein tuon siunatun hourailevan naisen vanhurskaudesta välittäjän rukoukselleni ja pyytäen Kaikkivaltiasta Allahia rukoilin: ”Oi Herra! Palauta hänen näkönsä hänen vanhurskautensa vuoksi.” Kaksi päivää myöhemmin tuli silmälääkäri Burdurista ja palautti hänen näkönsä. Neljäkymmentä päivää myöhemmin hän menetti jälleen näkökykynsä. Olin syvästi surullinen ja rukoilin paljon hänen puolestaan. Jos Allah suo, tämä rukous hyväksyttiin hänen Tuonpuoleisessa elämässään. Muutoin kyseinen rukoukseni olisi ollut hänelle erheellinen kirous, sillä hänellä oli neljäkymmentä päivää jäljellä kuolemaansa. Hän kuoli neljäkymmentä päivää myöhemmin – olkoon Allah hänelle armollinen.

Niinpä sen sijaan, että hän olisi katsonut surullisesti Barlan puutarhoja neljäkymmentä päivää vanhuuden silmällä, hyötyi hän haudassaan päästessään katsomaan paratiisin puutarhoja neljäkymmentätuhatta päivää. Sillä hänen uskonsa oli vahva ja hän oli täysin vanhurskas.

Kyllä, jos uskova menettää näkönsä ja astuu hautaan sokeana, asteensa mukaan voivat he katsoa valon maailmaa huomattavasti laajemmin kuin muut haudan ihmiset. Aivan kuten me näemme monia asioita tässä maailmassa, joita sokeat uskovat eivät näe, jos he kuolevat uskovina, nämä sokeat ihmiset näkevät suurempia ulottuvuuksia kuin muut haudan ihmiset. Ikään kuin he katsoi- sivat läpi mahtavimpien kaukoputkien, voivat he asteestaan riippuen nähdä ja katsella haudassaan paratiisin puutarhoja kuin elokuvateatterissa.

Toisin sanoen osoittamalla kiitollisuutta ja kärsivällisyyttä silmäsi päälle vedetyn verhon alla löydät silmän, joka pystyy maan alla näkemään ja katsomaan paratiisia taivaiden yllä. Se, joka kohottaa verhon silmästäsi, se silmälääkäri, joka sallii sinun nähdä tuolla silmälläsi, on Kaikkitietävä Koraani.

VIIDESTOISTA LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka huokailee ja vaikertaa! Älä katso sairauden ulkoista puolta ja huokaa, vaan pohdi sen merkitystä ja ole tyytyväinen. Jos sairauden tarkoitus ei olisi ollut hyvä, Armeliain Luoja ei olisi antanut sairautta palvelijoilleen, joita Hän rakastaa eniten. Sillä on hadith, joka sanoo اَشَدُّ النَّاسِ بَلَاءً اَل۟اَن۟بِيَاءُ ثُمَّ ال۟اَو۟لِيَاءُ اَل۟اَم۟ثَلُ فَال۟اَم۟ثَلُ – اَو۟ كَمَا قَالَ toisin sanoen: ”Ne, jotka eniten kärsivät vastoinkäymisistä ja vaikeuksista, ovat ihmisistä parhaita, kaikkein verrattomimpia.” Huomattavimpana profeetta Job (as) ja muut profeetat, sitten pyhimykset, sitten vanhurskaat ihmiset – he kaikki ovat suhtautuneet kärsimiinsä sairauksiin kuin vilpittömään palvontaan, Armollisimman lahjoina, he ovat olleet kiitollisuudessaan kärsivällisiä. He ovat tarkastelleet niitä Kaikkein Armeliaimman Luojan armon kirurgisina operaatioina.

Oi, sairas ihminen, joka itkee ja vaikertaa! Jos ha- luat liittyä tähän kirkkaaseen karavaaniin, ole kiitollisuudessasi kärsivällinen. Muuten, jos valitat, he eivät hyväksy sinua. Tulet putoamaan harhaanjohdettujen ihmisten kuiluihin ja vaellat pimeää tietä.

Kyllä, on joitain sairauksia, jotka, jos ne johtavat kuolemaan, ovat kuin eräänlainen marttyyrikuolema ja johtavat pyhimyksen kaltaiseen asteeseen. Esimerkiksi aivan kuten he, jotka kuolevat synnytykseen liittyviin sairauksiin (Alaviite),() vatsakipuihin, hukkuvat, palavat ja saavat ruton, tulee hengellisiä marttyyrejä. On myös monia siunattuja sairauksia, jotka ansaitsevat niihin kuolleille pyhimyksen kaltaisen asteen.

Lisäksi koska sairaus vähentää rakkautta ja kiintymystä maailmaa kohtaan, keventää se eroamista maailmasta kuoleman kautta, mikä on maailman ihmisille erittäin vaikeaa ja tuskallista. Se saa kuoleman tuntumaan joskus jopa tervetulleelta.

KUUDESTOISTA LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka valittaa tylsyydestä! Sairaus herättää kunnioitusta ja myötätuntoa, jotka ovat erittäin tärkeitä ja kauniita piirteitä ihmisen sosiaalisessa elämässä. Sillä se pelastaa ihmisiä itseriittoisuudelta, joka muutoin ajaisi heidät julmuuksiin ja olemaan armottomia.

Sillä salaisuuden mukaan

اِنَّ ال۟اِن۟سَانَ لَيَط۟غٰى ۝ اَن۟ رَاٰهُ اس۟تَغ۟نٰى

(Koraani 96: 6-7)

pahuuden johtama sielu, joka tuntee itseriittoisuutta hyvän terveyden ja hyvinvoinnin takia, ei tunne arvostusta monia sukulaisuussuhteita kohtaan, jotka ansaitsisivat kunnioituksen. He eivät tunne myötätuntoa niitä onnettomuuksista tai sairauksista kärsiviä kohtaan, jotka ansaitsisivat eniten ystävällisyyttä ja sääliä.

Aina kun he sairastuvat, tajuavat he oman kyvyttömyytensä ja tarpeensa kyseisessä sairaudessa ja alkavat kunnioittaa tovereitaan, jotka ovat kunnioituksen arvoisia. He tuntevat kunnioitusta uskovia veljiään kohtaan, jotka vierailevat tai auttavat heitä. Tuntiessaan täydellistä sääliä, ystävällisyyttä ja armoa, joka kumpuaa ihmisen myötätunnosta, tuntevat he armoa katastrofin kohteeksi joutuneille – joka on islamin tärkein ominaisuus. Vertaamalla heitä omaan ihmisen sieluunsa tekevät he kaikkensa tarjotakseen apua ja vähintään rukoilevat heidän puolestaan ja käyvät heidän luonaan vierailulla kysymässä heidän vointiaan, mikä on islamilaisen lain mukaan sunna, ja täten ansaitsee palkkioita.

SEITSEMÄSTOISTA LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka valittaa, ettei hän kykene suorittamaan hyviä töitä sairauden takia! Ole kiitollinen, koska sairaus avaa sinulle oven vilpittömimpiin hyviin töihin. Sen lisäksi, että annetaan jatkuvasti palkkiota sairaalle ja niille, jotka huolehtivat heistä Allahin tähden, sairaus on tärkein keino rukousten hyväksymiseen.

Kyllä, uskoville ihmisille on tiedossa huomattava palkkio sairaiden hoidosta. Sairaiden voinnin kysyminen ja vierailu heidän luonaan – edellyttäen, että se ei rasita heitä – on kuuluisan sunnan mukaista harjoittelua ja sovittaa myös syntejä. Eräs hadith sanoo: ”Ota vastaan sairaiden rukoukset, sillä heidän rukouksensa voidaan hyväksyä.” Varsinkin, jos sairas on sukulainen ja jos he ovat erityisesti äiti tai isä, heidän hoitamisensa on tärkeää palvontaa ja merkittävä palkkio. Sairaan ihmisen miellyttäminen ja lohduttaminen vastaa tärkeätä hyväntekeväisyyttä.

Onnekas on lapsi, joka miellyttää isänsä ja äitinsä helposti liikuttuvia sydämiä sairauden hetkellä ja vastaanottaa heidän hyvät rukouksensa. Itse asiassa jopa enkelit sanovat “Luojan tahdosta, Allahin siunaukset olkoon kanssasi” ja osoittavat suosiotaan hyvälle lapselle, joka vastineeksi isiensä ja äitiensä myötätunnosta – joka on sosiaalisen elämän arvostetuin totuus – kohtelevat vanhempiaan täysin kunnioittavasti ja lapsen hellyydellä, kun he ovat sairaita, ja näyttävät sellaisia uskollisuuden kohtauksia, jotka osoittavat ihmiskunnan ylevyyden.

Kyllä, sairauden aikaan koetaan sellaisia nautintoja, jotka kumpuavat läheistemme ystävällisyydestä, säälistä ja myötätunnosta. Tämä mielihyvä on kaikkein mieluisinta ja ilahduttavinta ja lieventää sairauden kivut olemattomiin.

Sairaiden rukousten hyväksyttävyys on tärkeä asia. Viimeisen kolmenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden ajan olen rukoillut saadakseni parannuksen kärsimääni sairauteen, noidannuoleen. Ymmärsin, että sairaus oli annettu itse rukousten vuoksi. Koska rukousta ei voi poistaa rukouksella, toisin sanoen koska rukous ei voi poistaa itseään, ymmärsin, että rukousten tulokset saadaan Tuonpuoleisessa (Alaviite).() Sairaus on palvonnan tyyppi – sillä sairauden kautta ihminen ymmärtää oman kyvyttömyytensä ja etsii turvaa jumalallisesta Tuomioistuimesta. Silti, vaikka olen rukoillut parantumiseni puolesta viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan, eikä rukoustani ilmeisesti ollut hyväksytty, minulle ei tullut mieleeni luopua rukouksista.

Sairaus on rukoilun aikaa, parantuminen ei johdu rukouksista. Jos Kaikkitietävä ja Armollinen suo parannuksen, Hän lahjoittaa sen ylenpalttisesta armostaan.

Lisäksi, jos rukouksia ei hyväksytä toiveidemme mukaisesti, ei voida sanoa, etteikö niitä ole hyväksytty. Viisain Luoja tietää paremmin kuin me. Hän antaa kaiken, mikä on etujemme mukaista. Joskus Hän ohjaa tätä maailmaa koskevat rukouksemme Tuonpuoleisen hyväksi ja hyväksyy ne tällä tavalla. Joka tapauksessa...

Rukous, joka saavuttaa vilpittömyyden sairauden takia ja johtuu erityisesti heikkoudesta, kyvyttömyydestä, nöyryydestä ja tarpeesta, on hyvin lähellä hyväksytyksi tulemista. Siksi sairaus on keino sellaiseen vilpittömään pyyntöön. Sekä uskovien sairaiden että sairaita hoitavien uskovien tulisi hyödyntää tätä rukousta.

KAHDEKSASTOISTA LOHDUTUS

Oi, sairas ihminen, joka lakkaa kiittämästä ja ryhtyy valittamaan! Moite kumpuaa oikeutuksesta, eikä mitään oikeuksiasi ole menetetty, joita sinun pitäisi valitella. Itse asiassa sinulla on lukuisia velvollisuuksia olla kiitollinen, etkä näitä ole vielä suorittanut. Ilman Kaikkivaltiaan Allahin antamaa lupaa sinä valitat ikään kuin vaatien oikeuksiasi asiattomalla tavalla. Sinulla ei ole oikeutta valittaa tarkastelemalla muita joilla on parempi terveys. Pikemminkin sinun on katsottava niitä, jotka ovat avuttomia ja sinua sairaampia, ja olla kiitollinen. Jos kätesi on murtunut, katso amputoituja käsiä! Jos sinulla on vain yksi silmä, katso sokeita, joilta puuttuvat molemmat silmät! Ja ole Allahille kiitollinen.

Kyllä, kenelläkään ei ole oikeutta katsoa itseänsä parempi osaisia ja valittaa. Mitä tulee vastoinkäymisiin, on jokaisen oikeus katsoa itseään huonompiosaisia, jotta ymmärtäisi olla kiitollinen. Tämä mysteeri on selitetty joissain Risale-i Nur’in kohdissa vertauksen avulla, yhteenveto siitä on seuraava:

Henkilö vie rutiköyhän miehen minareetin huipulle. Joka askeleella hän antaa miehelle erilaisia lahjoja ja palkkioita. Ja minareetin huipulla hän antaa suurimman lahjan. Vaikka henkilö pyytää kiitosta ja kiitollisuutta vastineeksi kaikista noista lahjoista, kärttyinen mies unohtaa jokaisella askelmalla vastaanottamansa lahjat tai katsoo, ettei niillä ole merkitystä. Kiitollisuuden sijaan mies katsoo ylemmäs. Hän alkaa valittaa sanoen: ”Jos vain tämä minareetti olisi ollut korkeampi, olisin voinut kiivetä vielä korkeammalle. Miksi se ei ole niin korkea kuin tuo vuori tuolla tai tuo toinen minareetti?” Jos hän alkaa valittamaan näin, miten suurta epäkiitollisuutta se olisi, mikä vääryys!

Aivan samalla tavalla ihminen syntyy tyhjästä; ei kallioksi, puuksi tai eläimeksi, vaan ihmiseksi ja muslimiksi. Hän elää suurimman osan ajasta terveenä ja saa paljon palkkioita. Kaikesta tästä huolimatta hän valittaa ja osoittaa kärsimättömyyttä, koska ei ole hyvän terveyden ja hyvinvoinnin palkkioiden arvoinen,

tai menettää ne väärien valintojen tai väärinkäytösten vuoksi,

tai valittaa ettei ole voinut saavuttaa niitä,

ja kritisoi jumalallista suuruutta sanomalla: ”Mitä olen tehnyt, että tämä on tapahtunut minulle?”. Se on sairaus, joka on vakavampi kuin itse fyysinen sairaus. Kuten taistelu murtuneella kädellä, ihminen vain pahentaa sairautta valittamalla.

Viisas henkilö on se, joka nöyrtyy kärsivällisesti

لِكُلِّ مُصٖيبَةٍ اِنَّا لِلّٰهِ وَاِنَّٓا اِلَي۟هِ رَاجِعُونَ

(Koraani 2: 156)

jotta sairaus voi täyttää tehtävänsä ja sitten poistua.

YHDEKSÄSTOISTA LOHDUTUS

Kuten nimi Kaikkivaltias Allah, ”kauneimmat nimet” osoittavat, että kaikki Korkeimman ja Armollisimman Allahin nimet ovat kauniita. Luoduista asioista itse elämä on Kaikkivoivan Allahin hienoin, kaunein ja monipuolisin peili. Peili, joka heijastaa kauneutta, on kaunis. Peilistä, joka näyttää kauneuden hyveet, tulee kaunis. Aivan kuten mitä tahansa kaunis tekeekin peilille, on hyvää ja kaunista, mitä tahansa elämässä tapahtuukin, on todellisessa merkityksessään hyvää. Sillä se näyttää kauneimpien nimien kauniit kirjonnat.

Jos elämä kulkee yksitoikkoisesti alituisessa hyvässä terveydessä ja hyvinvoinnissa, siitä tulee puutteellinen peili. Itse asiassa viittaamalla olemattomuuteen, merkityksettömyyteen ja tyhjyyteen aiheuttaa tylsistymistä. Se vähentäisi elämän arvoa ja muuttaisi elämän nautinnon ahdistukseksi. Jotta aika kuluisi nopeasti, ikävystyminen johtaa joko paheisiin tai huvituksiin. Ravitessaan vihamielisyyttä omaa arvokasta elämäänsä kohtaan ihminen alkaa tappaa aikansa saadakseen sen kulkemaan nopeasti, ikään kuin olisi vankilassa.

Elämä, joka pyörii muutoksessa, toiminnassa ja erilaisissa tiloissa, saa kuitenkin ihmisen havaitsemaan elämän arvon ja arvioimaan sen merkityksen ja nautinnon. Vaikka se olisi täynnä vastoinkäymisiä ja ahdistusta, tällainen ihminen ei halua elämän kuluvan ohitse nopeasti. He eivät itke tylsyydestä ja sano: ”Voih! Aurinko ei ole vielä laskenut” tai ”yö ei ole loppunut”.

Kyllä, kysy hienolta herralta, joka on rikas ja toimeton, joka elää täysin terveenä ja kunnossa: ”Mitä kuuluu?” Saat kuulla todellakin surkeita sanoja, kuten: ”Aika ei kulu sitten millään. Pelataanpa kierros backgammonia” tai ”keksitään jotain huvia ajankuluksi.” Tai kuulet valituksia, kuten: ”Minulla ei ole sitä ja tätä, jos vain olisin tehnyt niin ja näin”, mikä johtuu maallisista kunnianhimoisista tavoitteista.

Kysy sitten joltakin katastrofin uhrilta tai surkealta työläiseltä, joka asuu vaikeissa oloissa: ”Mitä kuuluu?” Jos he ovat järkeviä, he sanovat: ”Kiitos Herralle, voin hyvin ja työskentelen. Jos vain aurinko ei laskisi niin pian, olisin voinut saattaa loppuun tämän työn. Aika ja elämä kuluu niin nopeasti. Ja vaikka on totta, että minulla on vaikeuksia, tämäkin menee ohitse. Kaikki menee ohi niin nopeasti.” He osoittavat, kuinka arvokas elämä on henkisesti ja kuinka pahoillaan he ovat sen kulumisesta.

Tämä tarkoittaa, että vaikeuksien ja aherruksen kautta he oivaltavat elämän nautinnon ja arvon. Helppous ja hyvä terveys tekevät elämästä kuitenkin niin katkeraa, että he haluavat sen menevän ohi nopeasti.

Sairas ystäväni! Tiedä, että kuten on todettu ratkaisevan yksityiskohtaisesti muissa Risaleissa, onnettomuuksien ja vastoinkäymisten, jopa syntien, olemus ja alkuperä on olemassaolossa. Mitä tulee olemattomuuteen, se on pahaa ja pimeyttä. Koska yksitoikkoiset olotilat, kuten helppous, hiljaisuus, rauhallisuus ja pysähdys, ovat lähellä olemattomuutta ja merkityksettömyyttä, ne saavat tuntemaan pimeyden ja aiheuttavat ahdistusta. Kun taas liike ja muutos ovat olemassaoloa ja saavat tuntemaan olemassaolon. Mitä tulee olemassaoloon, se on puhdasta hyvää, se on valoa.

Todellisuuden ollessa tämä sairautesi on lähetetty sinulle vieraaksi suorittamaan monia tehtäviä, kuten arvokkaan elämäsi puhdistamisen, vahvistamisen ja kehittämisen, ja saamaan olemuksesi muut inhimilliset kykysi auttamaan sairasta jäsentäsi ja ilmaisemaan erinäisiä Kaikentietävän Luojan nimiä. Jos Allah suo, niin se suorittaa tehtävänsä nopeasti ja poistuu. Ja se sanoo hyvälle terveydelle: ”Tule ja jää pysyvästi paikalleni ja suorita velvollisuutesi. Tämä talo on sinun. Jää tänne hyvässä terveydessä.”

Yirminci Deva

Ey derdine derman arayan hasta! Hastalık iki kısımdır. Bir kısmı hakiki, bir kısmı vehmîdir. Hakiki kısmı ise Şâfî-i Hakîm-i Zülcelal, küre-i arz olan eczahane-i kübrasında, her derde bir deva istif etmiş. O devalar ise dertleri isterler. Her derde bir derman halk etmiştir. Tedavi için ilaçları almak, istimal etmek meşrudur. Fakat tesiri ve şifayı, Ce­nab-ı Hak’tan bilmek gerektir. Dermanı o verdiği gibi şifayı da o veriyor.

Hâzık mütedeyyin hekimlerin tavsiyelerini tutmak, ehemmiyetli bir ilaçtır. Çünkü ekser hastalıklar sû-i istimalattan, perhizsizlikten ve israftan ve hatîattan ve sefahetten ve dikkatsizlikten geliyor. Mütedeyyin hekim, elbette meşru bir dairede nasihat eder ve vesayada bulunur. Sû-i istimalattan, israfattan men’eder, teselli verir. Hasta o vesaya ve o teselliye itimat edip hastalığı hafifleşir, sıkıntı yerinde bir ferahlık verir.

Amma vehmî hastalık kısmı ise onun en müessir ilacı, ehemmiyet vermemektir. Ehemmiyet verdikçe o büyür, şişer. Ehemmiyet vermezse küçülür, dağılır. Nasıl ki arılara iliştikçe insanın başına üşüşürler, aldırmazsan dağılır. Hem karanlıkta gözüne sallanan bir ipten gelen bir hayale ehemmiyet verdikçe büyür. Hattâ bazen onu divane gibi kaçırır. Ehemmiyet vermezse âdi bir ipin yılan olmadığını görür, başındaki telaşına güler.

Bu vehmî hastalık çok devam etse hakikate inkılab eder. Vehham ve asabî insanlarda fena bir hastalıktır. Habbeyi kubbe yapar; kuvve-i maneviyesi kırılır. Hususan merhametsiz yarım hekimlere veyahut insafsız doktorlara rast gelse, evhamını daha ziyade tahrik eder. Zengin ise malı gider, yoksa ya aklı gider veya sıhhati gider.

Yirmi Birinci Deva

Ey hasta kardeş! Senin hastalığında maddî elem var fakat o maddî elemin tesirini izale edecek ehemmiyetli bir manevî lezzet seni ihata ediyor. Çünkü peder ve validen ve akraban varsa, çoktan beri unuttuğun gayet lezzetli o eski şefkatleri senin etrafında yeniden uyanıp çocukluk zamanında gördüğün o şirin nazarları yine görmekle beraber; çok gizli perdeli kalan etrafındaki dostluklar, hastalığın cazibesiyle yine sana karşı muhabbettarane baktıklarından elbette onlara karşı senin bu maddî elemin pek ucuz düşer.

Hem sen müftehirane hizmet ettiğin ve iltifatlarını kazanmasına çalıştığın zatlar, hastalığın hükmüyle sana merhametkârane hizmetkârlık ettiklerinden, efendilerine efendi oldun. Hem insanlardaki rikkat-i cinsiyeyi ve şefkat-i neviyeyi kendine celbettiğinden, hiçten çok yardımcı ahbap ve şefkatli dost buldun. Hem çok meşakkatli hizmetlerden paydos emrini yine hastalıktan aldın, istirahat ediyorsun.

Elbette senin cüz’î elemin, bu manevî lezzetlere karşı seni şekvaya değil, teşekküre sevk etmelidir.

Yirmi İkinci Deva

Ey nüzul gibi ağır hastalıklara müptela olan kardeş! Evvela sana müjde ediyorum ki mü’min için nüzul mübarek sayılıyor. Bunu çoktan ehl-i velayetten işitiyordum. Sırrını bilmezdim. Bir sırrı şöyle kalbime geliyor ki:

Ehlullah, Cenab-ı Hakk’a vâsıl olmak ve dünyanın azîm manevî tehlikelerinden kurtulmak ve saadet-i ebediyeyi temin etmek için iki esası ihtiyaren takip etmişler:

Birisi: Rabıta-i mevttir. Yani dünya fâni olduğu gibi kendisi de içinde vazifedar fâni bir misafir olduğunu düşünmekle, hayat-ı ebediyesine o suretle çalışmışlar.

İkincisi: Nefs-i emmarenin ve kör hissiyatın tehlikelerinden kurtulmak için çileler ile riyazetlerle nefs-i emmarenin öldürülmesine çalışmışlar.

Sizler ey yarı vücudunun sıhhatini kaybeden kardeş! Sen ihtiyarsız kısa ve kolay ve sebeb-i saadet olan iki esas sana verilmiş ki daima senin vücudunun vaziyeti, dünyanın zevalini ve insanın fâni olduğunu ihtar ediyor. Daha dünya seni boğamıyor, gaflet senin gözünü kapayamıyor. Ve yarım insan vaziyetinde bir zata, nefs-i emmare elbette hevesat-ı rezile ile ve nefsanî müştehiyat ile onu aldatamaz, çabuk o nefsin belasından kurtulur.

İşte mü’min sırr-ı iman ile ve teslimiyet ve tevekkül ile o ağır nüzul gibi hastalıktan az bir zamanda, ehl-i velayetin çileleri gibi istifade edebilir. O vakit o ağır hastalık çok ucuz düşer.

Yirmi Üçüncü Deva

Ey kimsesiz, garib, bîçare hasta! Hastalığınla beraber kimsesizlik ve gurbet, sana karşı en katı kalpleri rikkate getirirse ve nazar-ı şefkati celbederse; acaba Kur’an’ın bütün surelerinin başlarında kendini Rahmanu’r-Rahîm sıfatıyla bize takdim eden ve bir lem’a-i şefkatiyle umum yavrulara karşı umum valideleri, o hârika şefkatiyle terbiye ettiren ve her baharda bir cilve-i rahmetiyle zemin yüzünü nimetlerle dolduran ve ebedî bir hayattaki cennet, bütün mehasiniyle bir cilve-i rahmeti olan senin Hâlık-ı Rahîm’ine iman ile intisabın ve onu tanıyıp hastalığın lisan-ı acziyle niyazın, elbette senin bu gurbetteki kimsesizlik hastalığın, her şeye bedel onun nazar-ı rahmetini sana celbeder. Madem o var, sana bakar, sana her şey var. Asıl gurbette, kimsesizlikte kalan odur ki iman ve teslimiyetle ona intisap etmesin veya intisabına ehemmiyet vermesin.

Yirmi Dördüncü Deva

Ey masum hasta çocuklara ve masum çocuklar hükmünde olan ihtiyarlara hizmet eden hasta bakıcılar! Sizin önünüzde mühim bir ticaret-i uhreviye var. Şevk ve gayret ile o ticareti kazanınız.

Masum çocukların hastalıklarını, o nazik vücudlara bir idman, bir riyazet ve ileride dünyanın dağdağalarına mukavemet verdirmek için bir şırınga ve bir terbiye-i Rabbaniye gibi çocuğun hayat-ı dünyeviyesine ait çok hikmetlerle beraber ve hayat-ı ruhiyesine ve tasaffi-i hayatına medar olacak büyüklerdeki keffaretü’z-zünub yerine, manevî ve ileride veyahut âhirette terakkiyat-ı maneviyesine medar şırıngalar nevindeki hastalıklardan gelen sevap, peder ve validelerinin defter-i a’maline, bilhassa sırr-ı şefkatle çocuğun sıhhatini kendi sıhhatine tercih eden validesinin sahife-i hasenatına girdiği, ehl-i hakikatçe sabittir.

İhtiyarlara bakmak ise hem azîm sevap almakla beraber, o ihtiyarların ve bilhassa peder ve valide ise dualarını almak ve kalplerini hoşnut etmek ve vefakârane hizmet etmek hem bu dünyadaki saadete hem âhiretin saadetine medar olduğu rivayat-ı sahiha ile ve çok vukuat-ı tarihiye ile sabittir. İhtiyar peder ve validesine tam itaat eden bahtiyar bir veled, evladından aynı vaziyeti gördüğü gibi; bedbaht bir veled eğer ebeveynini rencide etse azab-ı uhrevîden başka, dünyada çok felaketlerle cezasını gördüğü, çok vukuatla sabittir.

Evet ihtiyarlara, masumlara, yalnız akrabasına bakmak değil belki ehl-i iman (madem sırr-ı imanla uhuvvet-i hakikiye var) onlara rast gelse, muhterem hasta ihtiyar ona muhtaç olsa ruh u canla ona hizmet etmek İslâmiyet’in muktezasıdır.

Yirmi Beşinci Deva

Ey hasta kardeşler! Siz gayet nâfi’ ve her derde deva ve hakiki lezzetli kudsî bir tiryak isterseniz imanınızı inkişaf ettiriniz. Yani tövbe ve istiğfar ile ve namaz ve ubudiyetle, o tiryak-ı kudsî olan imanı ve imandan gelen ilacı istimal ediniz.

Evet, dünyaya muhabbet ve alâka yüzünden güya âdeta ehl-i gafletin dünya gibi büyük, hasta, manevî bir vücudu vardır. İman ise o dünya gibi zeval ve firak darbelerine, yara ve bere içinde olan o manevî vücuduna birden şifa verip, yaralardan kurtarıp, hakiki şifa verdiğini pek çok risalelerde kat’î ispat etmişiz. Başınızı ağrıtmamak için kısa kesiyorum.

İman ilacı ise feraizi mümkün oldukça yerine getirmekle tesirini gösteriyor. Gaflet ve sefahet ve hevesat-ı nefsaniye ve lehviyat-ı gayr-ı meşrua, o tiryakın tesirini men’eder. Hastalık madem gafleti kaldırıyor, iştihayı kesiyor, gayr-ı meşru keyiflere gitmeye mani oluyor; ondan istifade ediniz. Hakiki imanın kudsî ilaçlarından ve nurlarından tövbe ve istiğfar ile dua ve niyaz ile istimal ediniz.

Cenab-ı Hak sizlere şifa versin, hastalıklarınızı keffaretü’z-zünub yapsın, âmin âmin âmin!

اَل۟حَم۟دُ لِلّٰهِ الَّذٖى هَدٰينَا لِهٰذَا وَمَا كُنَّا لِنَه۟تَدِىَ لَو۟لَٓا اَن۟ هَدٰينَا اللّٰهُ لَقَد۟ جَٓاءَت۟ رُسُلُ رَبِّنَا بِال۟حَقِّ

سُب۟حَانَكَ لَا عِل۟مَ لَنَٓا اِلَّا مَا عَلَّم۟تَنَٓا اِنَّكَ اَن۟تَ ال۟عَلٖيمُ ال۟حَكٖيمُ

اَللّٰهُمَّ صَلِّ عَلٰى سَيِّدِنَا مُحَمَّدٍ طِبِّ ال۟قُلُوبِ وَ دَوَائِهَا وَ عَافِيَةِ ال۟اَب۟دَانِ وَ شِفَائِهَا وَ نُورِ ال۟اَب۟صَارِ وَ ضِيَائِهَا وَ عَلٰى اٰلِهٖ وَ صَح۟بِهٖ وَ سَلِّم۟

وَهُوَ لِكُلِّ دَاءٍ دَوَاءٌ

Meali: “Bu kitap her derde dermandır.”

Tevafukat-ı latîfedendir ki Re’fet Bey’in birinci tesvidden gayet süratle yazdığı nüsha ile beraber, Hüsrev’in yazdığı diğer bir nüshada, ihtiyarsız hiç düşünmeden satır başlarında gelen elifleri saydık; aynen bu وَهُوَ لِكُلِّ دَاءٍ دَوَاءٌ cümlesine tevafuk ediyor. (Hâşiye) Hem bu risalenin müellifinin Said ismine, bir tek fark ile yine tevafuk ediyor. (Hâşiye) Yalnız risalenin unvanına ait yazıdaki bir elif hesaba dâhil edilmemiştir.

Cây-ı hayrettir ki Süleyman Rüşdü’nün yazdığı nüsha, hiç elif hatıra gelmeden ve düşünmeden, yüz on dört elif, yüz on dört şifa-yı kudsiyeyi tazammun eden yüz on dört suver-i Kur’aniyenin adedine tevafukla beraber وَهُوَ لِكُلِّ دَاءٍ دَوَاءٌ şeddeli lâm bir sayılmak cihetiyle yüz on dört harfine tam tamına tevafuk ediyor.

Yirmi Beşinci Lem’a’nın Zeyli

On Yedinci Mektup olup Mektubat mecmuasına idhal edildiğinden buraya dercedilmedi.

---

Yirmi Dördüncü Lem'a ⇐ Lem'alar | ⇒ Yirmi Altıncı Lem'a

---