Toinen Sana
بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّح۪يمِ
اَلَّذٖينَ يُؤ۟مِنُونَ بِال۟غَي۟بِ (Koraani 2:3)
Jos haluat ymmärtää mikä suuri onni ja palkkio, mikä suuri nautinto ja huojennus löytyvät uskossa Allahiin, kuuntele tämä tarina, joka on vertauksen muodossa:
Kerran kaksi miestä lähti sekä huviettä työmatkalle. Yksi lähti itsekkääseen, pahaenteiseen suuntaan, ja toinen hurskaalle, suotuisalle reitille.
Koska itsekäs mies oli sekä omahyväinen, itsekeskeinen että pessimistinen, päätyi hän omasta mielestään kurjimpaan maahan johtuen pessimismistään. Hän katsoi ympärilleen ja näki joka puolella voimattomia ja onnettomia, jotka valittivat pelottavien ja alistavien tyrannien otteessa itkien tuhoaan. Hän näki saman hirvittävän, tuskallisen tilanteen kaikissa paikoissa, joissa matkusti. Koko maa otti surutalon muodon. Hän ei löytänyt muuta tapaa ollakseen huomaamatta hirvittävää ja synkkää tilannetta, kuin juopuminen. Sillä jokainen tuntui hänestä viholliselta ja vieraalta. Joka puolella ympärillään hän näki kauhistuttavia ruumiita ja epätoivoisia itkeviä orpoja. Hänen omatuntonsa kärsi.
Toinen mies oli hurskas, harras, reilu ja hyvämoraalinen, joten maa, johon hän saapui oli hänen mielestään mitä erinomaisin. Tämä hyvä mies näki maailmanlaajuista riemuitsemista maassa, johon oli juuri saapunut. Kaikkialla oli riemukkaat juhlat, Allahin muistelemiseen tarkoitettu paikka täpötäynnä hurmiota ja onnellisuutta – kaikki tuntuivat hänestä ystäviltä ja tutuilta. Läpi koko maan näki hän yleisen palveluksesta vapauttamisen juhlallisia viettoja, joita seurasi hyvän onnen toivotusten huudahdukset ja kiitokset. Hän kuuli myös rummun ja soittokunnan äänen sotilaiden värväytyes- sä, ja onnellisia ”Allah on suurin” ja ”Ei ole muuta jumalaa kuin Allah” -huudahduksia. Sen sijaan, että olisi murehtinut omia ja kaikkien muidenkin kärsimyksiä, kuten ensimmäinen viheliäinen mies, tämä onnekas mies oli tyytyväinen ja onnellinen sekä omasta ilostansa että kaikkien asukkaiden puolesta. Lisäksi hän pystyi tekemään joitakin kannattavia kauppoja. Hän oli kiitollinen Allahille.
Jonkin ajan kuluttua hän palasi ja kohtasi toisen miehen. Hän ymmärsi tämän tilan, ja sanoi hänelle: ”Olit menettänyt järkesi. Rumuuden sinussa on täytynyt heijastua ulkoiseen maailmaan niin, että kuvittelit naurun itkuksi, ja palveluksesta vapauttamisen potkuiksi ja ryöstöksi. Tule järkiisi ja puhdista sydämesi, jotta tämä vastoinkäymisten verho nostettaisiin silmiltäsi ja näkisit totuuden. Sillä täysin oikeudenmukaisen, armollisen, hyväntahtoisen, voimakkaan, järjestystä rakastavan ja lempeän kuninkaan maa ei voi olla kuvittelemasi kaltainen, eikä sellainen maa, joka osoitti tällaisen määrän selviä edistymisen merkkejä ja saavutuksia.” Onneton mies tuli myöhemmin järkiinsä ja katui. Hän sanoi: ”Kyllä, juominen teki minut hulluksi. Olkoon Allah tyytyväinen sinuun, olet pelastanut minut helvetillisestä tilasta.”
Oi sieluni! Tiedä, että ensimmäinen mies edustaa ateistia tai jotakuta paheellista ja piittaamatonta. Hänen näkökulmastaan maailma on yleinen surutalo. Kaikki elävät olennot ovat orpoja itkemässä kuoleman ja eroamisen iskuja. Ihmiset ja eläimet ovat yksin ja siteittä, revitään erilleen määrätyn hetken kourilla. Suunnattomat olennot, kuten vuoret ja meret, ovat kuin hirveitä, elottomia ruumiita. Näiden kaltaisia monia hirvittäviä, murskaavia ja pelottavia aistiharhoja kumpuaa hänen epäuskostaan ja harhautumisestaan, ja piinaa häntä.
Mitä tulee toiseen mieheen, hän on uskovainen. Hän tunnistaa ja vahvistaa Kaikkivaltiaan Allahin. Hänen mielestään maailma on asumus, jossa jatkuvasti lausutaan Kaikkein Armollisimman Nimiä, opetuspaikka ihmisille ja eläimille, koekenttä ihmisille ja dzinneille. Kaikkien ihmisten ja eläinten kuolema on palveluksesta vapauttamista. Ne, jotka ovat suorittaneet elämäntehtävänsä, poistuvat tästä väliaikaisesta maailmasta toiseen, onnelliseen ja huolettomaan maailmaan, jotta uusille virka- miehille vapautuisi paikkoja tulla ja työskennellä. Eläinten ja ihmisten syntymä merkitsee värväytymistä armeijaan, suojelukseen ottamista ja heidän velvollisuuksiensa alkamista. Jokainen elollinen olento on iloinen, tavallinen sotilas, rehellinen ja tyytyväinen virkamies. Ja kaikki äänet ovat Allahin ylistystä ja Hänen Nimiensä lausuntaa tehtäviensä alussa, kiitosta ja iloitsemista työnsä päättyessä, tai heidän työnilostaan kumpuavia lauluja. Uskovaisen näkökulmasta kaikki olennot ovat ystävällisiä palvelijoita, sopuisia virkamiehiä ja hänen Kaikkein Anteliaimman Herransa ja Armollisimman Omistajansa mieluisia kirjoja. Monia muita näiden kaltaisia henkeviä, yleviä, nautinnollisia ja viehättäviä totuuksia tulee julki ja ilmenee hänen uskostaan.
Eli, usko Allahiin kantaa paratiisin Tuba-puun siementä, kun taas epäuskoon kätkeytyy helvetin Zakkum-puun siemen.
Tämä tarkoittaa, että pelastus ja turva löytyvät ainoastaan islamista ja uskosta, missä tapauksessa meidän tulisi alati sanoa:
اَل۟حَم۟دُ لِلّٰهِ عَلٰى دٖينِ ال۟اِس۟لَامِ وَ كَمَالِ ال۟اٖيمَانِ