Dokuzuncu Söz/fi: Revizyonlar arasındaki fark

    Risale-i Nur Tercümeleri sitesinden
    ("Fajrin aika, varhain aamulla: Tämä aika auringonnousuun asti muistuttaa ja tuo mieleen aikaisen kevään, hedelmöittymisen hetken äidin kohdussa, ensimmäisen päivän taivaan ja maan luomisen kuudesta päivästä – se muistuttaa niissä läsnä olevista jumalallisista toimista." içeriğiyle yeni sayfa oluşturdu)
    ("------ <center> Kahdeksas Sana ⇐ | Sanoja | ⇒ Kymmenes Sana </center> ------" içeriğiyle yeni sayfa oluşturdu)
     
    (Aynı kullanıcının aradaki diğer 17 değişikliği gösterilmiyor)
    46. satır: 46. satır:
    Maghribin aika, auringon laskiessa: Muistelemalla monien olentojen kuolemaa syksyn lopussa, ihmisen kuolemaa ja maailman tuhoutumista ylösnousemuksen alkaessa, tämä aika tuo mieleen jumalallisen kunnian ja mahtavuuden ilmentymät ja nostattaa ihmisen piittaamattomuuden unestaan.
    Maghribin aika, auringon laskiessa: Muistelemalla monien olentojen kuolemaa syksyn lopussa, ihmisen kuolemaa ja maailman tuhoutumista ylösnousemuksen alkaessa, tämä aika tuo mieleen jumalallisen kunnian ja mahtavuuden ilmentymät ja nostattaa ihmisen piittaamattomuuden unestaan.


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ishan aika, illansuussa: Muistuttaa mieliä tästä ajasta, jolloin pimeyden maailma verhoaa mustalla käärinliinalla kaikki päivämaailman asiat, ja talvi piilottaa maan kuolleet kasvot valkoisella käärinliinalla, ja jopa kuolleiden ihmisten jälkeenjääneet teot ovat unohduksen verhon peittämiä. Tämän maailman tutkimuskentän mennessä kiinni ja sulkeutuessa lopullisesti julistaa se Ylistetyn Kaikkivoivan Orjien Valtiaan mahtavaa ja valtavaa valta-asemaa.
    '''İşâ vakti''' ise âlem-i zulümat, nehar âleminin bütün âsârını siyah kefeni ile setretmesini hem kışın beyaz kefeni ile ölmüş yerin yüzünü örtmesini hem vefat etmiş insanın bakiyye-i âsârı dahi vefat edip nisyan perdesi altına girmesini hem bu dâr-ı imtihan olan dünyanın bütün bütün kapanmasını ihtar ile Kahhar-ı Zülcelal’in celalli tasarrufatını ilan eder.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Mitä tulee yöaikaan, pitämällä mielessä sekä talven että haudan ja Keskimmäisen Valtakunnan muistuttaa se ihmistä siitä, kuinka paljon ihmishenki tarvitsee Kaikkein Armollisimman armoa. Ja taha- jjud-rukous tiedottaa hänelle, mikä tarpeellinen valo se on haudan yössä ja Keskimmäisen Valtakunnan pimeydessä – se varoittaa häntä tästä, ja muistuttamalla mieliin äärettömien palkkioiden Todellisen Antajan julistaa, kuinka Hän ansaitsee ylistyksen ja kiitoksen.
    '''Gece vakti''' ise hem kışı hem kabri hem âlem-i berzahı ifham ile ruh-u beşer rahmet-i Rahman’a ne derece muhtaç olduğunu insana hatırlatır. Ve gecede teheccüd ise kabir gecesinde ve berzah karanlığında ne kadar lüzumlu bir ışık olduğunu bildirir, ikaz eder ve bütün bu inkılabat içinde Cenab-ı Mün’im-i Hakiki’nin nihayetsiz nimetlerini ihtar ile ne derece hamd ü senaya müstahak olduğunu ilan eder.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Toinen aamu muistuttaa mieleen Ylösnousemuksen Aamun. Varmasti on ymmärrettävää, välttämätöntä ja varmaa, että tällä illalla on ollut aamu, samoin on yhtä varmaa, että Keskimmäistä Valtakuntaa seuraa Ylösnousemuksen aamu ja kevät.
    '''İkinci sabah''' ise sabah-ı haşri ihtar eder. Evet, şu gecenin sabahı ve şu kışın baharı, ne kadar makul ve lâzım ve kat’î ise haşrin sabahı da berzahın baharı da o kat’iyettedir.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Nämä viisi aikaa ovat merkkinä tärkeän mullistuksen alkamisesta ja muistuttavat muista suurista mullistuksista, jolloin Kaikkivaltiaan Allahin voiman päivittäisten mahtavien toimenpiteiden kautta jokainen tuo mieleen jumalallisen voiman ihmeet ja jumalallisen armon lahjat joka vuosi, joka vuosisata ja jokainen aikakausi. Eli määrätyt rukoukset, jotka ovat synnynnäinen velvollisuus, palvonnan perusta ja kiistaton velka, ovat näihin aikoihin soveliaimpia ja sopivimpia.
    Demek, bu beş vaktin her biri, bir mühim inkılab başında olduğu ve büyük inkılabları ihtar ettiği gibi, kudret-i Samedaniyenin tasarrufat-ı azîme-i yevmiyesinin işaretiyle hem senevî hem asrî hem dehrî, kudretin mu’cizatını ve rahmetin hedâyâsını hatırlatır. Demek, asıl vazife-i fıtrat ve esas-ı ubudiyet ve kat’î borç olan farz namaz, şu vakitlerde lâyıktır ve ensebdir.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    == VIIDES KOHTA ==
    == '''BEŞİNCİ NÜKTE''' ==
    İnsan fıtraten gayet zayıftır. Halbuki her şey ona ilişir, onu müteessir ve müteellim eder. Hem gayet âcizdir. Halbuki belaları ve düşmanları pek çoktur. Hem gayet fakirdir. Halbuki ihtiyacatı pek ziyadedir. Hem tembel ve iktidarsızdır. Halbuki hayatın tekâlifi gayet ağırdır. Hem insaniyet onu kâinatla alâkadar etmiştir. Halbuki sevdiği, ünsiyet ettiği şeylerin zeval ve firakı, mütemadiyen onu incitiyor. Hem akıl ona yüksek maksatlar ve bâki meyveler gösteriyor. Halbuki eli kısa, ömrü kısa, iktidarı kısa, sabrı kısadır.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ihminen on luonnostaan äärimmäisen heikko, kaikki koskettaa häntä, surettaa ja tekee hänet murheelliseksi. Lisäksi hän on täysin vailla voimaa, vaikka hänen kohtaamansa vastoinkäymiset ja viholliset ovat määrältään lukuisat. Hän on myös erittäin vajavainen, hänen tarpeensa ovat todella moninaiset. Hän on laiska ja kykenemätön, mutta elämän velvollisuudet ovat raskaimmat. Myös hänen inhimillisyytensä on yhdistänyt hänet muuhun maailmankaikkeuteen, mutta hän tuntee jatkuvaa kipua hänelle rakkaiden asioiden huvetessa ja kadotessa. Hänen järkensä näyttää hänelle korkea-arvoisia tavoitteita ja kestäviä hedelmiä, mutta hänen kätensä on lyhyt, elämänsä hetkellinen, voimansa ja kärsivällisyytensä vähäinen.
    İşte bu vaziyette bir ruh, '''fecir''' zamanında bir Kadîr-i Zülcelal’in, bir Rahîm-i Zülcemal’in dergâhına niyaz ile namaz ile müracaat edip arzuhal etmek, tevfik ve meded istemek ne kadar elzem ve peşindeki gündüz âleminde başına gelecek, beline yüklenecek işleri, vazifeleri tahammül için ne kadar lüzumlu bir nokta-i istinad olduğu bedaheten anlaşılır.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Tästä voidaan selkeästi ymmärtää, kuinka tärkeää hengelle on tässä tilassa, Fajrin aikaan aikaisin aamulla, turvautua Ylistetyn Kaikkivaltiaan Tuomioistuimeen, rukoilla ja anoa Korkeinta ja Armollisinta, etsiä menestystä ja apua Häneltä, ja kuinka välttämätön tukipiste se on, että hän voi kohdata asioita, joita hänelle tulee tapahtumaan päivän aikana, ja kestää hänelle lastatut velvollisuudet.
    Ve '''zuhr''' zamanında –ki o zaman– gündüzün kemali ve zevale meyli ve yevmî işlerin âvân-ı tekemmülü ve meşâgilin tazyikinden muvakkat bir istirahat zamanı ve fâni dünyanın bekasız ve ağır işlerin verdiği gaflet ve sersemlikten ruhun teneffüse ihtiyaç vakti ve in’amat-ı İlahiyenin tezahür ettiği bir andır.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Zuhrin aika juuri keskipäivän jälkeen on päivän lakipiste ja sen hupenemisen alku, jolloin päivittäinen aherrus lähestyy saavutuksiaan, aika lyhyelle levolle työn paineiden keskellä, kun henki tarvitsee taukoa uurastamisen aiheuttamasta piittaamattomuudesta ja tunnottomuudesta, ja jumalallisten palkkioiden julki tuomisen aika.
    Ruh-u beşer, o tazyikten kurtulup o gafletten sıyrılıp o manasız ve bekasız şeylerden çıkıp Kayyum-u Bâki olan Mün’im-i Hakiki’nin dergâhına gidip el bağlayarak, yekûn nimetlerine şükür ve hamdedip ve istiane etmek ve celal ve azametine karşı rükû ile aczini izhar etmek ve kemal-i bîzevaline ve cemal-i bîmisaline karşı secde edip hayret ve muhabbet ve mahviyetini ilan etmek demek olan zuhr namazını kılmak; ne kadar güzel, ne kadar hoş, ne kadar lâzım ve münasip olduğunu anlamayan insan, insan değil.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Jokainen voi ymmärtää, miten hienoa ja miellyttävää, miten tarpeellista ja tarkoituksenomaista ihmishengelle on suorittaa keskipäivän rukous, joka tarkoittaa paineista vapautumista, piittaamattomuuden karistamista ja merkityksettömien ja hetkellisten asioiden taakse jättämistä, käsiensä puristamista yhteen Todellisen Palkkioiden Antajan Tuomioistuimessa, Ikuisesti Pysyvää, ylistämällä ja kiittämällä kaikista Hänen lahjoistaan, ja etsimällä apua Häneltä, ja osoittamalla kyvyttömyytensä kumartumalla Hänen kunniansa ja mahtavuutensa edessä, ja polvistumalla ja julistamalla ihmetystä, rakkautta ja nöyryyttä. Joka ei ymmärrä tätä, ei ole todellinen ihminen.
    '''Asr''' vaktinde –ki o vakit– hem güz mevsim-i hazînanesini ve ihtiyarlık halet-i mahzunanesini ve âhir zaman mevsim-i elîmanesini andırır ve hatırlattırır. Hem yevmî işlerin neticelenmesi zamanı hem o günde mazhar olduğu sıhhat ve selâmet ve hayırlı hizmet gibi niam-ı İlahiyenin bir yekûn-ü azîm teşkil ettiği zamanı hem o koca güneşin ufûle meyletmesi işaretiyle insan, bir misafir memur ve her şey geçici, bîkarar olduğunu ilan etmek zamanıdır.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Mitä tulee Asrin aikaan iltapäivällä, tuo se mieleen surumielisen syksyn vuodenajan ja murheellisen vanhuuden tilan ja synkän kauden ajan lopussa. Silloin myös päivän asiat saavuttavat päätöksensä, ja päivän mittaan kertyneet jumalalliset palkkiot kuten terveys, hyvinvointi ja hyödylliset tehtävät muodostavat kokonaisuuden, ja mahtavan auringon vihjatessa alkamalla laskemaan tämä aika kuuluttaa, että ihminen on vieraileva virkamies ja että kaikki on tilapäistä ja katoavaista.
    Şimdi ebediyeti isteyen ve ebed için halk olunan ve ihsana karşı perestiş eden ve firaktan müteellim olan ruh-u insan, kalkıp abdest alıp şu asr vaktinde ikindi namazını kılmak için Kadîm-i Bâki ve Kayyum-u Sermedî’nin dergâh-ı Samedaniyesine arz-ı münâcat ederek, zevalsiz ve nihayetsiz rahmetinin iltifatına iltica edip hesapsız nimetlerine karşı şükür ve hamdederek, izzet-i rububiyetine karşı zelilane rükûya gidip sermediyet-i uluhiyetine karşı mahviyetkârane secde ederek, hakiki bir teselli-i kalp, bir rahat-ı ruh bulup huzur-u kibriyasında kemer-beste-i ubudiyet olmak demek olan asr namazını kılmak, ne kadar ulvi bir vazife, ne kadar münasip bir hizmet, ne kadar yerinde bir borc-u fıtrat eda etmek, belki gayet hoş bir saadet elde etmek olduğunu insan olan anlar.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ihmisen henki haluaa ikuisuutta ja on luotu sitä varten – se palvoo hyväntahtoisuutta ja irtaantuminen on tuskallista. Näin jokainen, joka on todellinen ihminen, voi ymmärtää, mikä ylevä velvollisuus, mikä asianmukainen palvelu, mikä sopiva tapa maksaa ihmisluonnon velka – todellakin, mikä miellyttävä ilo on suorittaa iltapäivän rukous. Sillä anomalla Iankaikkisen Ikuisessa Tuomioistuimessa, Ikuisesti Pysyvää, merkitsee se turvautumista päättymättömään suosioon, äärettömään armoon, ja olemalla kiitollinen ja ylistämällä lukemattomia palkkioita, alistuneesti kumartuen Hänen mahtavan Jumalallisuutensa edessä, ja äärimmäisestä nöyryydestä maahan polvistuen kumartaa Hänen Iankaikkisen Jumaluutensa edessä löytäen todellisen lohdutuksen sydämelle ja helpotuksen hengelle, ja on valmiina palvomaan Hänen suuruutensa läsnäollessa.
    '''Mağrib''' vaktinde –ki o zaman– hem kışın başlamasından yaz ve güz âleminin nâzenin ve güzel mahlukatının veda-i hazînanesi içinde gurûb etmesinin zamanını andırır. Hem insanın vefatıyla bütün sevdiklerinden bir firak-ı elîmane içinde ayrılıp kabre girmek zamanını hatırlatır. Hem dünyanın zelzele-i sekerat içinde vefatıyla bütün sekenesi başka âlemlere göçmesi ve bu dâr-ı imtihan lambasının söndürülmesi zamanını andırır, hatırlatır ve zevalde gurûb eden mahbublara perestiş edenleri şiddetle ikaz eder bir zamandır.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Maghribin aika auringon laskiessa muistuttaa herkkien, ihanien kesän ja syksyn maailmojen olentojen katoamisista surullisten jäähyväisten keskellä, talven kynnyksellä. Se tuo mieleen ajan, jolloin ihminen kuolemansa kautta jättää kaikki rakkaansa surullisesti poistuen ja astuu hautaan. Se tuo mieleen, että tämän maailman kuollessa, sen ollessa keskellä kuoleman tuskiensa kouristuksia kaikki sen asukkaat siirtyvät muihin maailmoihin, ja tämän tutkintopaikan lamppu sammuu. Se aika antaa ankaran varoituksen niille, jotka palvovat hetkellisiä ja lyhytaikaisia rakastettuja.
    İşte akşam namazı için böyle bir vakitte, fıtraten bir Cemal-i Bâki’ye âyine-i müştak olan ruh-u beşer, şu azîm işleri yapan ve bu cesîm âlemleri çeviren, tebdil eden Kadîm-i Lemyezel ve Bâki-i Lâyezal’in arş-ı azametine yüzünü çevirip bu fânilerin üstünde اَللّٰهُ اَك۟بَرُ  deyip onlardan ellerini çekip hizmet-i Mevla için el bağlayıp Daim-i Bâki’nin huzurunda kıyam edip اَل۟حَم۟دُ لِلّٰهِ demekle; kusursuz kemaline, misilsiz cemaline, nihayetsiz rahmetine karşı hamd ü sena edip اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ demekle, muînsiz rububiyetine, şeriksiz uluhiyetine, vezirsiz saltanatına karşı arz-ı ubudiyet ve istiane etmek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Niinpä Maghrib-rukouksen aikaan ihmishenki, joka luonnostaan on peili, joka haluaa Ikuista Kauneutta, kääntää kasvonsa kohti Iankaikkisen Kuolemattoman mahtavaa valtaistuinta, Ikuisesti Pysyvää, joka suorittaa näitä mahtavia tekoja, kääntää ja muuntaa näitä valtavia maailmoja ja julistaa ”Allah on suurin” näiden katoavaisten olentojen ylle vetäytyen heistä. Ihminen puristaa kätensä yhteen palvellakseen Herraansa ja kohoaa Ikuisesti Pysyvän läheisyyteen, ja sanomalla: ”Kaikki kiitos Allahille”, hän kehuu ja ylistää Hänen virheetöntä täydellisyyttään, Hänen vertaansa vailla olevaa kauneuttaan ja Hänen ääretöntä armoaan. Julistamalla:
    Hem nihayetsiz kibriyasına, hadsiz kudretine ve aczsiz izzetine karşı rükûya gidip bütün kâinatla beraber zaaf ve aczini, fakr ve zilletini izhar etmekle سُبْحَانَ رَبِّيَ الْعَظِيمُ deyip Rabb-i Azîm’ini tesbih edip hem zevalsiz cemal-i zatına, tagayyürsüz sıfât-ı kudsiyesine, tebeddülsüz kemal-i sermediyetine karşı secde edip hayret ve mahviyet içinde terk-i mâsiva ile muhabbet ve ubudiyetini ilan edip hem bütün fânilere bedel bir Cemil-i Bâki, bir Rahîm-i Sermedî bulup سُبْحَانَ رَبِّيَ الْاَعْلٰ demekle zevalden münezzeh, kusurdan müberra Rabb-i A’lâsını takdis etmek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ (Koraani 1:5) julistaa hän palvontaansa, etsii apua Hänen itsenäiseltä jumaluudeltaan, Hänen kumppanittomalta jumaluudeltaan, Hänen jakamattomalta suvereniteetiltaan.
    Sonra teşehhüd edip oturup bütün mahlukatın tahiyyat-ı mübarekelerini ve salavat-ı tayyibelerini kendi hesabına o Cemil-i Lemyezel ve Celil-i Lâyezal’e hediye edip ve Resul-i Ekrem’ine selâm etmekle biatını tecdid ve evamirine itaatini izhar edip ve imanını tecdid ile tenvir etmek için şu kasr-ı kâinatın intizam-ı hakîmanesini müşahede edip Sâni’-i Zülcelal’in vahdaniyetine şehadet etmek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Sitten hän kumartaa ja julistaa yhdessä koko maailmankaikkeuden kanssa hänen heikkouttaan ja kyvyttömyyttään, hänen köyhyyttään ja paheellisuuttaan Äärettömän Majesteetin ja Ikuisesti Pysyvän rajattoman voiman ja kertakaikkisen mahtavuuden edessä sanoen: سُبْحَانَ رَبِّيَ الْعَظِيمُ ja ylistää hänen Jaloa Herraansa. Ja kumartuu maahan polvistuen Hänen Kuolemattoman Olemuksensa Kauneuden edessä, Hänen muuttumattomien pyhien ominaisuuksiensa ja Hänen pysyvän ikuisen täydellisyytensä edessä. Hylkäämällä kaiken muun paitsi Hänet julistaa ihminen rakkauttaan ja palvontaansa ihmetyksellä ja nöyryydellä. Hän löytää Armeliaimman Iankaikkisen. Ja sanomalla: سُبْحَانَ رَبِّيَ الْاَعْلٰ julistaa hän, että hänen Korkein Elättäjänsä on kaikkien heikkouksien ja virheiden yläpuolella.
    Hem saltanat-ı rububiyetin dellâlı ve mübelliğ-i marziyatı ve kitab-ı kâinatın tercüman-ı âyâtı olan Muhammed-i Arabî aleyhissalâtü vesselâmın risaletine şehadet etmek demek olan mağrib namazını kılmak ne kadar latîf, nazif bir vazife, ne kadar aziz, leziz bir hizmet, ne kadar hoş ve güzel bir ubudiyet, ne kadar ciddi bir hakikat ve bu fâni misafirhanede bâkiyane bir sohbet ve daimane bir saadet olduğunu anlamayan adam, nasıl adam olabilir!
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Sitten hän todistaa Allahin ykseyttä ja sitä, että Muhammed (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) on profeetta. Hän istuu ja omaan lukuunsa tarjoaa lahjaksi Kuolemattomalle Korkeimmalle ja Ikuisesti Ylistetylle kaikkien luotujen siunatut ter- vehdykset ja siunaukset. Ja tervehtimällä Allahin Jalointa Sanansaattajaa uusii hän uskollisuutensa hänelle ja julistaa kuuliaisuuttaan hänelle. Jotta uudistaisi ja valaisisi uskonsa, tarkkailee hän älykästä järjestystä tässä maailmankaikkeuden palatsissa ja todistaa Loistokkaimman Tekijän ykseyttä.
    '''İşâ''' vaktinde –ki o vakit– gündüzün ufukta kalan bakiyye-i âsârı dahi kaybolup gece âlemi kâinatı kaplar. مُقَلِّبُ الَّيْلِ وَالنَّهَارِ olan Kadîr-i Zülcelal’in o beyaz sahifeyi bu siyah sahifeye çevirmesindeki tasarrufat-ı Rabbaniyesiyle yazın müzeyyen yeşil sahifesini, kışın bârid beyaz sahifesine çevirmesindeki مُسَخِّرُ الشَّمْسِ وَالْقَمَرِ olan Hakîm-i Zülkemal’in icraat-ı İlahiyesini hatırlatır. Hem mürur-u zamanla ehl-i kuburun bakiyye-i âsârı dahi şu dünyadan kesilmesiyle bütün bütün başka âleme geçmesindeki Hâlık-ı mevt ve hayat’ın şuunat-ı İlahiyesini andırır. Hem dar ve fâni ve hakir dünyanın tamamen harap olup azîm sekeratıyla vefat edip geniş ve bâki ve azametli âlem-i âhiretin inkişafında Hâlık-ı arz ve semavat’ın tasarrufat-ı celaliyesini ve tecelliyat-ı cemaliyesini andırır, hatırlattırır bir zamandır. Hem şu kâinatın Mâlik ve Mutasarrıf-ı Hakiki’si, Mabud ve Mahbub-u Hakiki’si o zat olabilir ki gece gündüzü, kış ve yazı, dünya ve âhireti, bir kitabın sahifeleri gibi suhuletle çevirir, yazar bozar, değiştirir. Bütün bunlara hükmeder bir Kadîr-i Mutlak olduğunu ispat eden bir vaziyettir.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ja hän todistaa Muhammed Arabialaisen (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) sanansaattajuuden puolesta, joka on Allahin suvereniteetin airut, Hänelle mieluisien asioiden julistaja ja universumin kirjan merkkien ja jakeiden tulkitsija. Tällainen on Maghrib-rukouksen tarkoitus. Joten kuinka voidaan jotakuta pitää ihmisenä, joka ei ymmärrä, mikä hieno ja puhdas velvollisuus on rukous auringonlaskun aikaan, mikä arvokas ja miellyttävä palvontateko, mikä vakava asia, ja mikä loppumaton vuoropuhelu ja pysyvä onni se on tässä tilapäisessä vierastalossa.
    İşte nihayetsiz âciz, zayıf hem nihayetsiz fakir, muhtaç hem nihayetsiz bir istikbal zulümatına dalmakta hem nihayetsiz hâdisat içinde çalkanmakta olan ruh-u beşer, yatsı namazını kılmak için şu manadaki işâda İbrahimvari لَٓا اُحِبُّ الْاٰفِل۪ينَ deyip Mabud-u Lemyezel, Mahbub-u Lâyezal’in dergâhına namaz ile iltica edip ve şu fâni âlemde ve fâni ömürde ve karanlık dünyada ve karanlık istikbalde, bir Bâki-i Sermedî ile münâcat edip bir parçacık bir sohbet-i bâkiye, birkaç dakikacık bir ömr-ü bâki içinde dünyasına nur serpecek, istikbalini ışıklandıracak, mevcudatın ve ahbabının firak ve zevalinden neş’et eden yaralarına merhem sürecek olan Rahman-ı Rahîm’in iltifat-ı rahmetini ve nur-u hidayetini görüp istemek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ishan aikaan illansuussa viimeiset päivänrippeet horisontissa katoavat, ja maailmankaikkeus kietoutuu yön maailmaan. Kun Armollisin Kaikkivaltias, Yön ja Päivän Vaihtaja, kääntää päivän valkoisen sivun yön pimeäksi sivuksi jumalallisuutensa mahtavan valta-aseman kautta, muistuttaa se Viisaimman Täydellisyyden ja Auringon ja Kuun Alistajan jumalallisista toimista, joka kääntää vihreällä koristellun kesän sivun jäätäväksi valkoiseksi talven sivuksi. Ja kuolleiden jäljelle jääneiden töiden poispyyhkiytyminen tästä maailmasta aikojen saatossa muistuttaa Luojan jumalallisista teoista, ja elämästä ja kuolemasta niiden kulkiessa aivan toiseen maailmaan. Tähän aikaan mieleen nousee Taivaiden ja Maan Luojan valta-aseman mahtavuus ja Hänen kauneutensa ilmentymät tämän kapean, ohikiitävän ja alhaisen maailman äärimmäisen tuhon keskellä, hirvittävät kuolemantuskat sen kuollessa ja avaran, ikuisen ja majesteetillisen Tuonpuoleisen maailman paljastuminen. Ja Universumin Omistaja, sen Todellinen Valtias, sen Todellinen Rakastettu ja Palvonnan Kohde voi olla vain Se, joka helposti kääntää yön päiväksi, talven kevääksi ja tämän maailman tuonpuoleiseksi kuten kirjan sivut – Joka kirjoittaa, pyyhkii ja vaihtaa niitä.
    Hem muvakkaten onu unutan ve gizlenen dünyayı, o dahi unutup dertlerini kalbin ağlamasıyla dergâh-ı rahmette döküp hem ne olur ne olmaz, ölüme benzeyen uykuya girmeden evvel, son vazife-i ubudiyetini yapıp yevmiye defter-i amelini hüsn-ü hâtime ile bağlamak için salâta kıyam etmek, yani bütün fâni sevdiklerine bedel bir Mabud ve Mahbub-u Bâki’nin ve bütün dilencilik ettiği âcizlere bedel bir Kadîr-i Kerîm’in ve bütün titrediği muzırların şerrinden kurtulmak için bir Hafîz-i Rahîm’in huzuruna çıkmak…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Näin illansuussa ihmisen henki, joka on äärettömän kyvytön ja heikko, äärettömän köyhä ja avuton, syösty tulevaisuuden äärettömään pimeyteen ja heitelty ympäriinsä keskellä lukemattomia tapahtumia, suorittaa Isha-rukouksen, jolla on tämä merkitys: ihminen sanoo kuten Abraham: لَٓا اُحِبُّ الْاٰفِل۪ينَ (Koraani 6:76) ja rukousten kautta etsii turvaa Kuolemattoman Palvonnan Kohteen Tuomioistuimesta, Iankaikkiselta Rakastetulta, ja tässä tilapäisessä maailmassa ja ohikiitävässä elämässä ja pimeässä tulevaisuudessa rukoilee hän Ikuisesti Pysyvää, ja hetkeksi kesken päättymätöntä keskustelua, iankaikkisen elämän muutamaksi sekunniksi pyytää hän saada Kaikkein Armollisimman ja Armeliaimman armon suosion ja Hänen johdatuksensa valon, joka levit- tää valoa hänen maailmaansa ja valaisee hänen tulevaisuutensa ja sitoo haavat, jotka johtuvat kaikkien olentojen ja ystävien kuolemasta ja rappiosta.
    Hem Fatiha ile başlamak, yani bir şeye yaramayan ve yerinde olmayan nâkıs, fakir mahlukları medih ve minnettarlığa bedel, bir Kâmil-i Mutlak ve Ganiyy-i Mutlak ve Rahîm-i Kerîm olan Rabbü’l-âlemîn’i medh ü sena etmek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Hetkellisesti ihminen unohtaa salaisen maailman, joka on unohtanut hänet, ja vuodattaa surunsa itkemällä Armon Tuomioistuimessa, ja mitä tahansa tapahtuukin ennen nukkumista – joka muistuttaa kuolemaa – suorittaa hän viimeisen palvonnan velvollisuutensa. Ja sulkeakseen suotuisasti päivittäisten tekojensa merkinnät nousee hän rukoilemaan, eli hän nousee astuakseen Iankaikkisesti Rakastetun ja Palvotun läheisyyteen sen sijaan, että olisi kuolevaisten rakkaittensa parissa, Anteliaimman Kaikkivaltiaan luokse kyvyttömien olentojen sijasta, joilta hän kerjää, Armeliaimman Suojelijan luokse pelastuakseen turmiollisten olentojen pahuudelta, joiden edessä hän vapisee.
    Hem  اِيَّاكَ نَعْبُدُ    hitabına terakki etmek, yani küçüklüğü, hiçliği, kimsesizliği ile beraber, ezel ve ebed sultanı olan Mâlik-i Yevmi’d-din’e intisabıyla şu kâinatta nazdar bir misafir ve ehemmiyetli bir vazifedar makamına girip اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ demekle bütün mahlukat namına kâinatın cemaat-i kübrası ve cemiyet-i uzmasındaki ibadat ve istianatı ona takdim etmek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Hän aloittaa suura al-Fatihalla, eli sen sijaan, että ylistäisi ja olisi kiitollisuuden velassa vajavaisille ja puutteellisille olennoille, jotka eivät ole sen arvoisia, ylistää ja kunnioittaa hän Maailmojen Valtiasta, joka on Ehdottomasti Täydellinen, Täysin Omavarainen, Armeliain ja Anteliain.
    Hem اِهْدِنَا الصِّرَاطَ الْمُسْتَق۪يمَ  demekle, istikbal karanlığı içinde saadet-i ebediyeye giden, nurani yolu olan sırat-ı müstakime hidayeti istemek…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Sitten hän etenee pisteeseen: اِيَّاكَ نَعْبُدُ Eli pienuudestaan, merkityksettömyydestään ja yksinäisyydestään huolimatta ihmisellä on yhteys Tuomiopäivän Omistajaan, Joka on Luomaton ja Ikuinen Yksinvaltias, ja saavuttaa arvoasteen, jossa hän on maailmankaikkeuden hemmoteltu vieras ja tärkeä virkamies. Julistamalla: اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ esittelee hän Hänelle kaikkien olentojen nimissä palvonnan ja mahtavan seurakunnan ja maailmankaikkeuden valtavan yhteisön avunpyynnöt.
    Hem şimdi yatmış nebatat, hayvanat gibi gizlenmiş güneşler, hüşyar yıldızlar, birer nefer misillü emrine musahhar ve bu misafirhane-i âlemde birer lambası ve hizmetkârı olan Zat-ı Zülcelal’in kibriyasını düşünüp اَللّٰهُ اَك۟بَرُ deyip rükûya varmak…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Sanomalla: اِهْدِنَا الصِّرَاطَ الْمُسْتَق۪يمَ pyytää hän johdatusta Oikealle Tielle, joka johtaa ikuiseen onneen ja on valoisa tie.
    Hem bütün mahlukatın secde-i kübrasını düşünüp, yani şu gecede yatmış mahlukat gibi her senede, her asırdaki enva-ı mevcudat, hattâ arz, hattâ dünya, birer muntazam ordu, belki birer mutî nefer gibi vazife-i ubudiyet-i dünyeviyesinden "Emr-i kün feyekûn" ile terhis edildiği zaman, yani âlem-i gayba gönderildiği vakit, nihayet intizam ile zevalde gurûb seccadesinde اَللّٰهُ اَك۟بَرُ deyip secde ettikleri…
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Ja nyt hän ajattelee Loistokkaimman mahtavuutta. Nukkuvat kasvit ja eläimet, piilotetut auringot ja kirkkaat tähdet ovat kaikki Hänen komentoonsa alistettuja sotilaita, lamppuja ja palvelijoita tässä maailman vierastalossa, ja lausuessaan: ”Allah on suurin” hän kumartaa alas.
    Hem "Emr-i kün feyekûn"den gelen bir sayha-i ihya ve ikaz ile yine baharda kısmen aynen, kısmen mislen haşrolup kıyam edip kemer-beste-i hizmet-i Mevla oldukları gibi şu insancık onlara iktidaen o Rahman-ı Zülkemal’in, o Rahîm-i Zülcemal’in bârgâh-ı huzurunda hayret-âlûd bir muhabbet, beka-âlûd bir mahviyet, izzet-âlûd bir tezellül içinde اَللّٰهُ اَك۟بَرُ deyip sücuda gitmek, yani bir nevi mi’raca çıkmak demek olan işâ namazını kılmak, ne kadar hoş, ne kadar güzel, ne kadar şirin, ne kadar yüksek, ne kadar aziz ve leziz, ne kadar makul ve münasip bir vazife, bir hizmet, bir ubudiyet, bir ciddi hakikat olduğunu elbette anladın.
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    Sitten hän ajattelee kaikkien olentojen huomattavaa polvistumista maahan kumartuen. Eli kun käskystä ”Ole!” ja se on (Koraani 2:117), kaikki olentojen lajikkeet joka vuosi ja joka vuosisata – jopa maapallo ja maailmankaikkeus – kukin kuin hyvin järjestetty armeija tai tottelevainen sotilas, vapautetaan palveluksestaan, eli kun jokainen lähetetään Tuntemattomaan Maailmaan, kuolleiden kumartuessa maahan polvistuen ja kuollessa täydessä järjestyksessä julistaa se: ”Allah on suurin” ja kumartuu maahan polvistuen.
    Demek şu beş vakit, her biri birer inkılab-ı azîmin işaratı ve icraat-ı cesîme-i Rabbaniyenin emaratı ve in’amat-ı külliye-i İlahiyenin alâmatı olduklarından, borç ve zimmet olan farz namazın o zamanlara tahsisi, nihayet hikmettir.
     
    </div>
    Ne kohotetaan elämään, jotkut osittain ja jotkut samanlaisina, kun keväällä kuuluu herättävä ja elämää antava trumpetin pärähdys ja komento ”Ole!” – ja se on, ne nousevat ylös ja ovat valmiina palvelemaan Herraansa. Myös merkityksetön ihminen seuraa niitä julistaen: ”Allah on suurin!” Täydellisimmän ja Kaikkein Armollisimman ja Armollisimman Kauneuden läsnäollessa hämmästyttävällä rakkaudella, ikuisella nöyryydellä ja arvokkaalla vaatimattomuudella, ja polvistuu maahan kumartuen – eli tekee eräänlaisen taivaaseenastumisen. Varmasti ymmärrät nyt, kuinka miellyttävä, hieno, mieleinen, ylevä, korkea, nautinnollinen, järkevä ja tarkoituksenmukainen velvollisuus, palvelu ja palvontateko on, ja kuinka vakava asia on suorittaa Isha-rukous.
     
    Koska jokainen näistä viidestä ajasta viittaa mahtavaan mullistukseen, on osoittavana merkkinä valtavasta jumalallisesta toiminnasta ja merkkinä maailmanlaajuisista jumalallisista palkkioista, on se täydellistä viisautta, että määrätyt rukoukset ovat velvoite ja velvollisuus, ja ne pitäisi suorittaa noina aikoina.


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    سُبْحَانَكَ لَا عِلْمَ لَنَٓا اِلَّا مَا عَلَّمْتَنَا اِنَّكَ اَنْتَ الْعَل۪يمُ الْحَك۪يمُ
    سُبْحَانَكَ لَا عِلْمَ لَنَٓا اِلَّا مَا عَلَّمْتَنَا اِنَّكَ اَنْتَ الْعَل۪يمُ الْحَك۪يمُ
    </div>


    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    اَللّٰهُمَّ صَلِّ وَسَلِّمْ عَلٰى مَنْ اَرْسَلْتَهُ مُعَلِّمًا لِعِبَادِكَ لِيُعَلِّمَهُمْ كَيْفِيَّةَ مَعْرِفَتِكَ وَالْعُبُودِيَّةِ لَكَ وَمُعَرِّفًا لِكُنُوزِ اَسْمَائِكَ وَتَرْجُمَانًا لِآيَاتِ كِتَابِ كَائِنَاتِكَ وَمِرْآةً بِعُبُودِيَّتِهِ لِجَمَالِ رُبُوبِيَّتِكَ وَعَلٰى آلِهِ وَصَحْبِهِ اَجْمَعِينَ وَارْحَمْنَا وَارْحَمِ الْمُؤْمِنِينَ وَالْمُؤْمِنَاتِ آمِينَ بِرَحْمَتِكَ يَا اَرْحَمَ الرَّاحِمِينَ
    اَللّٰهُمَّ صَلِّ وَسَلِّمْ عَلٰى مَنْ اَرْسَلْتَهُ مُعَلِّمًا لِعِبَادِكَ لِيُعَلِّمَهُمْ كَيْفِيَّةَ مَعْرِفَتِكَ وَالْعُبُودِيَّةِ لَكَ وَمُعَرِّفًا لِكُنُوزِ اَسْمَائِكَ وَتَرْجُمَانًا لِآيَاتِ كِتَابِ كَائِنَاتِكَ وَمِرْآةً بِعُبُودِيَّتِهِ لِجَمَالِ رُبُوبِيَّتِكَ وَعَلٰى آلِهِ وَصَحْبِهِ اَجْمَعِينَ وَارْحَمْنَا وَارْحَمِ الْمُؤْمِنِينَ وَالْمُؤْمِنَاتِ آمِينَ بِرَحْمَتِكَ يَا اَرْحَمَ الرَّاحِمِينَ
    </div>




    <div lang="tr" dir="ltr" class="mw-content-ltr">
    ------
    ------
    <center> [[Sekizinci Söz]] ⇐ | [[Sözler]] | ⇒ [[Onuncu Söz]] </center>
    <center> [[Sekizinci Söz/fi|Kahdeksas Sana]] ⇐ | [[Sözler/fi|Sanoja]] | ⇒ [[Onuncu Söz/fi|Kymmenes Sana]] </center>
    ------
    ------
    </div>

    07.01, 23 Eylül 2024 itibarı ile sayfanın şu anki hâli

    بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّحِيمِ

    فَسُبْحَانَ اللّٰهِ ح۪ينَ تُمْسُونَ وَح۪ينَ تُصْبِحُونَ ❀ وَلَهُ الْحَمْدُ فِي السَّمٰوَاتِ وَالْاَرْضِ وَعَشِيًّا وَح۪ينَ تُظْهِرُونَ

    (Koraani 30: 17 – 18)

    Veli! Kysyt minulta viisautta, joka koskee viiden päivittäisen rukouksen määrättyjä aikoja. Aion tähdentää nyt vain yhtä lukemattomista viisauksista koskien aikoja.

    Kyllä, kuten jokainen rukouksen aika on merkkinä tärkeän vallankumouksen alkamisesta, on myös jokainen jumalallisen valta-aseman mahdin peili ja universaalien jumalallisten palkkioiden peili kyseisen mahdin sisällä. Näin ollen niihin aikoihin on määrätty enemmän Ylistetyn Kaikkivaltiaan ylistämistä ja kunnioittamista ja jokaisen ajan väliin kertyneiden lukemattomien palkkioiden ylistämistä ja kiitosta, joka on määrättyjen rukousten tarkoitus.

    Jotta voisit ymmärtää hieman tätä hienovaraista ja syvällistä merkitystä, sinun pitäisi kuunnella yhdessä minun sieluni kanssa seuraavat viisi ’Kohtaa’.

    ENSIMMÄINEN KOHTA

    Rukousten merkitys on ylistää, kunnioittaa ja kiittää Kaikkivaltiasta Allahia. Eli lausuen ”Kunnia olkoon Allahille” sanoin ja teoin Allahin täydellisyyden edessä on Hänen pyhittämistään ja palvomistaan. Ja julistamalla ”Allah on suurin” sanoin ja teoin Hänen puhtaan täydellisyytensä edessä on Hänen ylistämistään ja suurentamistaan. Ja sanoen sydämellä, kielellä ja keholla ”Kaikki ylistys Allahille” on osoittaa kiitollisuutta Hänen äärimmäisen kauneutensa edessä.

    Eli ylistäminen, kunnioittaminen ja kiitos ovat kuin rukousten siemeniä. Siksi nämä kolme asiaa ovat läsnä jokaisessa rukouksen osassa, kaikissa teoissa ja sanoissa. Siksi myös nämä siunatut sanat toistetaan kukin kolmekymmentäkolme kertaa rukousten jälkeen rukousten merkityksen vahvistamiseksi ja toistamiseksi. Rukousten merkitys vahvistuu näiden ytimekkäiden tiivistelmien kautta.

    TOINEN KOHTA

    Palvonnan merkitys on tämä, että palvelija näkee omat vikansa, kyvyttömyytensä ja köyhyytensä, ja jumalallisessa tuomioistuimessa rakkaudesta ja ihmetyksestä polvistuu maahan kumartuen jumalallisen täydellisyyden ja armon ja Kaikkivaltiaan Allahin voiman edessä.

    Eli jumalallisuuden suvereniteetti vaatii palvontaa ja kuuliaisuutta, ja myös jumalallisuuden pyhyys edellyttää, että palvelija näkee vikansa etsimällä anteeksiantoa, ylistämällä ja julistamalla ”Kunnia olkoon Allahille” kuuluttaa, että hänen Elättäjänsä on puhdas ja vailla virheitä, yläpuolella oleva korkea-arvoinen ja kaukana harhaanjohdettujen kansojen virheellisistä ajatuksista, pyhä ja vapaa kaikista maailmankaikkeuden vioista.

    Jumalallisuuden täydellinen voima edellyttää myös, että ymmärtämällä oman heikkoutensa ja muiden olentojen kyvyttömyyden palvelija julistaa ihaillen ja ihmetyksestä ”Allah on suurin” Kaikkivaltiaan Allahin voiman ruhtinaallisten töiden edessä ja kumartaen nöyrästi syvään etsii turvaa Hänestä ja luottaa Häneen.

    Jumalallisuuden armon ääretön aarrekammio edellyttää myös, että palvelija tekee tunnetuksi omat tarpeensa sekä kaikkien olentojen tarpeet ja köyhyyden hartaasti pyytämällä ja rukoilemalla ja julistaa Elättäjänsä palkkioita ja lahjoja olemalla kiitollinen, ylistämällä ja lausumalla ”Kaikki kiitos Allahille.”

    Eli rukoilijan sanat ja teot sisältävät nämä tarkoitukset ja ovat jumalallisuuden asettamia.

    KOLMAS KOHTA

    Aivan kuten ihminen on esimerkki pienoiskoossa suuremmasta maailmasta ja suura al-Fatiha loistava näyte Koraanin valtavasta merkityksestä, siten määrätyt rukoukset ovat palvonnan eri muotojen kaiken kattava, hohtava hakemisto ja pyhä kartta, joka osoittaa kaikkien olentojen luokkien palvonnan kaikki sävyt.

    NELJÄS KOHTA

    Kellon sekuntiviisari, minuuttiviisari, tuntiviisari ja päiväviisari, joka kertoo viikot, katsovat toisiaan, ovat esimerkkejä toisistaan ja seuraavat toisiaan. Vastaavasti yön ja päivän vaihtelu ovat kuin tämän maailman sekunteja – Kaikkivaltiaan Allahin valtava kello – ja vuodet kertovat sen minuutit, ja ihmisen eliniän vaiheet kertovat sen tunnit, ja maailman eliniän aikakaudet kertovat sen päivät, katsovat toisiaan, ovat esimerkkejä toisistaan, ovat toistensa kaltaisia ja muistuttavat toisiaan. Esimerkiksi:

    Fajrin aika, varhain aamulla: Tämä aika auringonnousuun asti muistuttaa ja tuo mieleen aikaisen kevään, hedelmöittymisen hetken äidin kohdussa, ensimmäisen päivän taivaan ja maan luomisen kuudesta päivästä – se muistuttaa niissä läsnä olevista jumalallisista toimista.

    Zuhrin aika, juuri keskipäivän jälkeen: Tämä muistuttaa ja viittaa keskikesään, nuoruuteen, ihmisen luomisen aikakauteen maailman elinaikana, ja muistuttaa mieliin armon ilmentymät ja niissä piilevät yltäkylläiset palkkiot.

    Asrin aika, iltapäivällä: Tämä on kuin syksy, vanhuus ja viimeisen profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) aika, joka tunnetaan Autuuden Aikakautena, ja muistuttaa niissä piilevistä jumalallisista teoista ja Kaikkein Armollisimman suosionosoituksista.

    Maghribin aika, auringon laskiessa: Muistelemalla monien olentojen kuolemaa syksyn lopussa, ihmisen kuolemaa ja maailman tuhoutumista ylösnousemuksen alkaessa, tämä aika tuo mieleen jumalallisen kunnian ja mahtavuuden ilmentymät ja nostattaa ihmisen piittaamattomuuden unestaan.

    Ishan aika, illansuussa: Muistuttaa mieliä tästä ajasta, jolloin pimeyden maailma verhoaa mustalla käärinliinalla kaikki päivämaailman asiat, ja talvi piilottaa maan kuolleet kasvot valkoisella käärinliinalla, ja jopa kuolleiden ihmisten jälkeenjääneet teot ovat unohduksen verhon peittämiä. Tämän maailman tutkimuskentän mennessä kiinni ja sulkeutuessa lopullisesti julistaa se Ylistetyn Kaikkivoivan Orjien Valtiaan mahtavaa ja valtavaa valta-asemaa.

    Mitä tulee yöaikaan, pitämällä mielessä sekä talven että haudan ja Keskimmäisen Valtakunnan muistuttaa se ihmistä siitä, kuinka paljon ihmishenki tarvitsee Kaikkein Armollisimman armoa. Ja taha- jjud-rukous tiedottaa hänelle, mikä tarpeellinen valo se on haudan yössä ja Keskimmäisen Valtakunnan pimeydessä – se varoittaa häntä tästä, ja muistuttamalla mieliin äärettömien palkkioiden Todellisen Antajan julistaa, kuinka Hän ansaitsee ylistyksen ja kiitoksen.

    Toinen aamu muistuttaa mieleen Ylösnousemuksen Aamun. Varmasti on ymmärrettävää, välttämätöntä ja varmaa, että tällä illalla on ollut aamu, samoin on yhtä varmaa, että Keskimmäistä Valtakuntaa seuraa Ylösnousemuksen aamu ja kevät.

    Nämä viisi aikaa ovat merkkinä tärkeän mullistuksen alkamisesta ja muistuttavat muista suurista mullistuksista, jolloin Kaikkivaltiaan Allahin voiman päivittäisten mahtavien toimenpiteiden kautta jokainen tuo mieleen jumalallisen voiman ihmeet ja jumalallisen armon lahjat joka vuosi, joka vuosisata ja jokainen aikakausi. Eli määrätyt rukoukset, jotka ovat synnynnäinen velvollisuus, palvonnan perusta ja kiistaton velka, ovat näihin aikoihin soveliaimpia ja sopivimpia.

    VIIDES KOHTA

    Ihminen on luonnostaan äärimmäisen heikko, kaikki koskettaa häntä, surettaa ja tekee hänet murheelliseksi. Lisäksi hän on täysin vailla voimaa, vaikka hänen kohtaamansa vastoinkäymiset ja viholliset ovat määrältään lukuisat. Hän on myös erittäin vajavainen, hänen tarpeensa ovat todella moninaiset. Hän on laiska ja kykenemätön, mutta elämän velvollisuudet ovat raskaimmat. Myös hänen inhimillisyytensä on yhdistänyt hänet muuhun maailmankaikkeuteen, mutta hän tuntee jatkuvaa kipua hänelle rakkaiden asioiden huvetessa ja kadotessa. Hänen järkensä näyttää hänelle korkea-arvoisia tavoitteita ja kestäviä hedelmiä, mutta hänen kätensä on lyhyt, elämänsä hetkellinen, voimansa ja kärsivällisyytensä vähäinen.

    Tästä voidaan selkeästi ymmärtää, kuinka tärkeää hengelle on tässä tilassa, Fajrin aikaan aikaisin aamulla, turvautua Ylistetyn Kaikkivaltiaan Tuomioistuimeen, rukoilla ja anoa Korkeinta ja Armollisinta, etsiä menestystä ja apua Häneltä, ja kuinka välttämätön tukipiste se on, että hän voi kohdata asioita, joita hänelle tulee tapahtumaan päivän aikana, ja kestää hänelle lastatut velvollisuudet.

    Zuhrin aika juuri keskipäivän jälkeen on päivän lakipiste ja sen hupenemisen alku, jolloin päivittäinen aherrus lähestyy saavutuksiaan, aika lyhyelle levolle työn paineiden keskellä, kun henki tarvitsee taukoa uurastamisen aiheuttamasta piittaamattomuudesta ja tunnottomuudesta, ja jumalallisten palkkioiden julki tuomisen aika.

    Jokainen voi ymmärtää, miten hienoa ja miellyttävää, miten tarpeellista ja tarkoituksenomaista ihmishengelle on suorittaa keskipäivän rukous, joka tarkoittaa paineista vapautumista, piittaamattomuuden karistamista ja merkityksettömien ja hetkellisten asioiden taakse jättämistä, käsiensä puristamista yhteen Todellisen Palkkioiden Antajan Tuomioistuimessa, Ikuisesti Pysyvää, ylistämällä ja kiittämällä kaikista Hänen lahjoistaan, ja etsimällä apua Häneltä, ja osoittamalla kyvyttömyytensä kumartumalla Hänen kunniansa ja mahtavuutensa edessä, ja polvistumalla ja julistamalla ihmetystä, rakkautta ja nöyryyttä. Joka ei ymmärrä tätä, ei ole todellinen ihminen.

    Mitä tulee Asrin aikaan iltapäivällä, tuo se mieleen surumielisen syksyn vuodenajan ja murheellisen vanhuuden tilan ja synkän kauden ajan lopussa. Silloin myös päivän asiat saavuttavat päätöksensä, ja päivän mittaan kertyneet jumalalliset palkkiot kuten terveys, hyvinvointi ja hyödylliset tehtävät muodostavat kokonaisuuden, ja mahtavan auringon vihjatessa alkamalla laskemaan tämä aika kuuluttaa, että ihminen on vieraileva virkamies ja että kaikki on tilapäistä ja katoavaista.

    Ihmisen henki haluaa ikuisuutta ja on luotu sitä varten – se palvoo hyväntahtoisuutta ja irtaantuminen on tuskallista. Näin jokainen, joka on todellinen ihminen, voi ymmärtää, mikä ylevä velvollisuus, mikä asianmukainen palvelu, mikä sopiva tapa maksaa ihmisluonnon velka – todellakin, mikä miellyttävä ilo on suorittaa iltapäivän rukous. Sillä anomalla Iankaikkisen Ikuisessa Tuomioistuimessa, Ikuisesti Pysyvää, merkitsee se turvautumista päättymättömään suosioon, äärettömään armoon, ja olemalla kiitollinen ja ylistämällä lukemattomia palkkioita, alistuneesti kumartuen Hänen mahtavan Jumalallisuutensa edessä, ja äärimmäisestä nöyryydestä maahan polvistuen kumartaa Hänen Iankaikkisen Jumaluutensa edessä löytäen todellisen lohdutuksen sydämelle ja helpotuksen hengelle, ja on valmiina palvomaan Hänen suuruutensa läsnäollessa.

    Maghribin aika auringon laskiessa muistuttaa herkkien, ihanien kesän ja syksyn maailmojen olentojen katoamisista surullisten jäähyväisten keskellä, talven kynnyksellä. Se tuo mieleen ajan, jolloin ihminen kuolemansa kautta jättää kaikki rakkaansa surullisesti poistuen ja astuu hautaan. Se tuo mieleen, että tämän maailman kuollessa, sen ollessa keskellä kuoleman tuskiensa kouristuksia kaikki sen asukkaat siirtyvät muihin maailmoihin, ja tämän tutkintopaikan lamppu sammuu. Se aika antaa ankaran varoituksen niille, jotka palvovat hetkellisiä ja lyhytaikaisia rakastettuja.

    Niinpä Maghrib-rukouksen aikaan ihmishenki, joka luonnostaan on peili, joka haluaa Ikuista Kauneutta, kääntää kasvonsa kohti Iankaikkisen Kuolemattoman mahtavaa valtaistuinta, Ikuisesti Pysyvää, joka suorittaa näitä mahtavia tekoja, kääntää ja muuntaa näitä valtavia maailmoja ja julistaa ”Allah on suurin” näiden katoavaisten olentojen ylle vetäytyen heistä. Ihminen puristaa kätensä yhteen palvellakseen Herraansa ja kohoaa Ikuisesti Pysyvän läheisyyteen, ja sanomalla: ”Kaikki kiitos Allahille”, hän kehuu ja ylistää Hänen virheetöntä täydellisyyttään, Hänen vertaansa vailla olevaa kauneuttaan ja Hänen ääretöntä armoaan. Julistamalla:

    اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ (Koraani 1:5) julistaa hän palvontaansa, etsii apua Hänen itsenäiseltä jumaluudeltaan, Hänen kumppanittomalta jumaluudeltaan, Hänen jakamattomalta suvereniteetiltaan.

    Sitten hän kumartaa ja julistaa yhdessä koko maailmankaikkeuden kanssa hänen heikkouttaan ja kyvyttömyyttään, hänen köyhyyttään ja paheellisuuttaan Äärettömän Majesteetin ja Ikuisesti Pysyvän rajattoman voiman ja kertakaikkisen mahtavuuden edessä sanoen: سُبْحَانَ رَبِّيَ الْعَظِيمُ ja ylistää hänen Jaloa Herraansa. Ja kumartuu maahan polvistuen Hänen Kuolemattoman Olemuksensa Kauneuden edessä, Hänen muuttumattomien pyhien ominaisuuksiensa ja Hänen pysyvän ikuisen täydellisyytensä edessä. Hylkäämällä kaiken muun paitsi Hänet julistaa ihminen rakkauttaan ja palvontaansa ihmetyksellä ja nöyryydellä. Hän löytää Armeliaimman Iankaikkisen. Ja sanomalla: سُبْحَانَ رَبِّيَ الْاَعْلٰ julistaa hän, että hänen Korkein Elättäjänsä on kaikkien heikkouksien ja virheiden yläpuolella.

    Sitten hän todistaa Allahin ykseyttä ja sitä, että Muhammed (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) on profeetta. Hän istuu ja omaan lukuunsa tarjoaa lahjaksi Kuolemattomalle Korkeimmalle ja Ikuisesti Ylistetylle kaikkien luotujen siunatut ter- vehdykset ja siunaukset. Ja tervehtimällä Allahin Jalointa Sanansaattajaa uusii hän uskollisuutensa hänelle ja julistaa kuuliaisuuttaan hänelle. Jotta uudistaisi ja valaisisi uskonsa, tarkkailee hän älykästä järjestystä tässä maailmankaikkeuden palatsissa ja todistaa Loistokkaimman Tekijän ykseyttä.

    Ja hän todistaa Muhammed Arabialaisen (olkoon rauha ja siunaukset hänen kanssaan) sanansaattajuuden puolesta, joka on Allahin suvereniteetin airut, Hänelle mieluisien asioiden julistaja ja universumin kirjan merkkien ja jakeiden tulkitsija. Tällainen on Maghrib-rukouksen tarkoitus. Joten kuinka voidaan jotakuta pitää ihmisenä, joka ei ymmärrä, mikä hieno ja puhdas velvollisuus on rukous auringonlaskun aikaan, mikä arvokas ja miellyttävä palvontateko, mikä vakava asia, ja mikä loppumaton vuoropuhelu ja pysyvä onni se on tässä tilapäisessä vierastalossa.

    Ishan aikaan illansuussa viimeiset päivänrippeet horisontissa katoavat, ja maailmankaikkeus kietoutuu yön maailmaan. Kun Armollisin Kaikkivaltias, Yön ja Päivän Vaihtaja, kääntää päivän valkoisen sivun yön pimeäksi sivuksi jumalallisuutensa mahtavan valta-aseman kautta, muistuttaa se Viisaimman Täydellisyyden ja Auringon ja Kuun Alistajan jumalallisista toimista, joka kääntää vihreällä koristellun kesän sivun jäätäväksi valkoiseksi talven sivuksi. Ja kuolleiden jäljelle jääneiden töiden poispyyhkiytyminen tästä maailmasta aikojen saatossa muistuttaa Luojan jumalallisista teoista, ja elämästä ja kuolemasta niiden kulkiessa aivan toiseen maailmaan. Tähän aikaan mieleen nousee Taivaiden ja Maan Luojan valta-aseman mahtavuus ja Hänen kauneutensa ilmentymät tämän kapean, ohikiitävän ja alhaisen maailman äärimmäisen tuhon keskellä, hirvittävät kuolemantuskat sen kuollessa ja avaran, ikuisen ja majesteetillisen Tuonpuoleisen maailman paljastuminen. Ja Universumin Omistaja, sen Todellinen Valtias, sen Todellinen Rakastettu ja Palvonnan Kohde voi olla vain Se, joka helposti kääntää yön päiväksi, talven kevääksi ja tämän maailman tuonpuoleiseksi kuten kirjan sivut – Joka kirjoittaa, pyyhkii ja vaihtaa niitä.

    Näin illansuussa ihmisen henki, joka on äärettömän kyvytön ja heikko, äärettömän köyhä ja avuton, syösty tulevaisuuden äärettömään pimeyteen ja heitelty ympäriinsä keskellä lukemattomia tapahtumia, suorittaa Isha-rukouksen, jolla on tämä merkitys: ihminen sanoo kuten Abraham: لَٓا اُحِبُّ الْاٰفِل۪ينَ (Koraani 6:76) ja rukousten kautta etsii turvaa Kuolemattoman Palvonnan Kohteen Tuomioistuimesta, Iankaikkiselta Rakastetulta, ja tässä tilapäisessä maailmassa ja ohikiitävässä elämässä ja pimeässä tulevaisuudessa rukoilee hän Ikuisesti Pysyvää, ja hetkeksi kesken päättymätöntä keskustelua, iankaikkisen elämän muutamaksi sekunniksi pyytää hän saada Kaikkein Armollisimman ja Armeliaimman armon suosion ja Hänen johdatuksensa valon, joka levit- tää valoa hänen maailmaansa ja valaisee hänen tulevaisuutensa ja sitoo haavat, jotka johtuvat kaikkien olentojen ja ystävien kuolemasta ja rappiosta.

    Hetkellisesti ihminen unohtaa salaisen maailman, joka on unohtanut hänet, ja vuodattaa surunsa itkemällä Armon Tuomioistuimessa, ja mitä tahansa tapahtuukin ennen nukkumista – joka muistuttaa kuolemaa – suorittaa hän viimeisen palvonnan velvollisuutensa. Ja sulkeakseen suotuisasti päivittäisten tekojensa merkinnät nousee hän rukoilemaan, eli hän nousee astuakseen Iankaikkisesti Rakastetun ja Palvotun läheisyyteen sen sijaan, että olisi kuolevaisten rakkaittensa parissa, Anteliaimman Kaikkivaltiaan luokse kyvyttömien olentojen sijasta, joilta hän kerjää, Armeliaimman Suojelijan luokse pelastuakseen turmiollisten olentojen pahuudelta, joiden edessä hän vapisee.

    Hän aloittaa suura al-Fatihalla, eli sen sijaan, että ylistäisi ja olisi kiitollisuuden velassa vajavaisille ja puutteellisille olennoille, jotka eivät ole sen arvoisia, ylistää ja kunnioittaa hän Maailmojen Valtiasta, joka on Ehdottomasti Täydellinen, Täysin Omavarainen, Armeliain ja Anteliain.

    Sitten hän etenee pisteeseen: اِيَّاكَ نَعْبُدُ Eli pienuudestaan, merkityksettömyydestään ja yksinäisyydestään huolimatta ihmisellä on yhteys Tuomiopäivän Omistajaan, Joka on Luomaton ja Ikuinen Yksinvaltias, ja saavuttaa arvoasteen, jossa hän on maailmankaikkeuden hemmoteltu vieras ja tärkeä virkamies. Julistamalla: اِيَّاكَ نَعْبُدُ وَ اِيَّاكَ نَسْتَع۪ينُ esittelee hän Hänelle kaikkien olentojen nimissä palvonnan ja mahtavan seurakunnan ja maailmankaikkeuden valtavan yhteisön avunpyynnöt.

    Sanomalla: اِهْدِنَا الصِّرَاطَ الْمُسْتَق۪يمَ pyytää hän johdatusta Oikealle Tielle, joka johtaa ikuiseen onneen ja on valoisa tie.

    Ja nyt hän ajattelee Loistokkaimman mahtavuutta. Nukkuvat kasvit ja eläimet, piilotetut auringot ja kirkkaat tähdet ovat kaikki Hänen komentoonsa alistettuja sotilaita, lamppuja ja palvelijoita tässä maailman vierastalossa, ja lausuessaan: ”Allah on suurin” hän kumartaa alas.

    Sitten hän ajattelee kaikkien olentojen huomattavaa polvistumista maahan kumartuen. Eli kun käskystä ”Ole!” ja se on (Koraani 2:117), kaikki olentojen lajikkeet joka vuosi ja joka vuosisata – jopa maapallo ja maailmankaikkeus – kukin kuin hyvin järjestetty armeija tai tottelevainen sotilas, vapautetaan palveluksestaan, eli kun jokainen lähetetään Tuntemattomaan Maailmaan, kuolleiden kumartuessa maahan polvistuen ja kuollessa täydessä järjestyksessä julistaa se: ”Allah on suurin” ja kumartuu maahan polvistuen.

    Ne kohotetaan elämään, jotkut osittain ja jotkut samanlaisina, kun keväällä kuuluu herättävä ja elämää antava trumpetin pärähdys ja komento ”Ole!” – ja se on, ne nousevat ylös ja ovat valmiina palvelemaan Herraansa. Myös merkityksetön ihminen seuraa niitä julistaen: ”Allah on suurin!” Täydellisimmän ja Kaikkein Armollisimman ja Armollisimman Kauneuden läsnäollessa hämmästyttävällä rakkaudella, ikuisella nöyryydellä ja arvokkaalla vaatimattomuudella, ja polvistuu maahan kumartuen – eli tekee eräänlaisen taivaaseenastumisen. Varmasti ymmärrät nyt, kuinka miellyttävä, hieno, mieleinen, ylevä, korkea, nautinnollinen, järkevä ja tarkoituksenmukainen velvollisuus, palvelu ja palvontateko on, ja kuinka vakava asia on suorittaa Isha-rukous.

    Koska jokainen näistä viidestä ajasta viittaa mahtavaan mullistukseen, on osoittavana merkkinä valtavasta jumalallisesta toiminnasta ja merkkinä maailmanlaajuisista jumalallisista palkkioista, on se täydellistä viisautta, että määrätyt rukoukset ovat velvoite ja velvollisuus, ja ne pitäisi suorittaa noina aikoina.

    سُبْحَانَكَ لَا عِلْمَ لَنَٓا اِلَّا مَا عَلَّمْتَنَا اِنَّكَ اَنْتَ الْعَل۪يمُ الْحَك۪يمُ

    اَللّٰهُمَّ صَلِّ وَسَلِّمْ عَلٰى مَنْ اَرْسَلْتَهُ مُعَلِّمًا لِعِبَادِكَ لِيُعَلِّمَهُمْ كَيْفِيَّةَ مَعْرِفَتِكَ وَالْعُبُودِيَّةِ لَكَ وَمُعَرِّفًا لِكُنُوزِ اَسْمَائِكَ وَتَرْجُمَانًا لِآيَاتِ كِتَابِ كَائِنَاتِكَ وَمِرْآةً بِعُبُودِيَّتِهِ لِجَمَالِ رُبُوبِيَّتِكَ وَعَلٰى آلِهِ وَصَحْبِهِ اَجْمَعِينَ وَارْحَمْنَا وَارْحَمِ الْمُؤْمِنِينَ وَالْمُؤْمِنَاتِ آمِينَ بِرَحْمَتِكَ يَا اَرْحَمَ الرَّاحِمِينَ



    Kahdeksas Sana ⇐ | Sanoja | ⇒ Kymmenes Sana