Üçüncü Söz/fi

بِسْمِ اللّهِ الرَّحْمنِ الرَّحِيمِ

يَا اَيُّهَا النَّاسُ اعْبُدُوا (Koraani 2:21)

Jos haluat ymmärtää, mikä suuri hyöty ja onni piilee palvonnassa, ja mikä suuri tappio ja tuho piilee paheissa ja hävityksessä, niin kuuntele ja katso seuraava tarina, joka on vertauksen muodossa.

Kerran kaksi sotilasta saivat käskyn siirtyä kaukaiseen kaupunkiin. He lähtivät matkaan ja matkasivat yhdessä, kunnes tie haarautui. Tienhaarassa oli mies, joka sanoi heille: ”Oikeanpuoleinen tie ei aiheuta menetyksiä lainkaan, ja yhdeksän kymmenestä niistä, jotka sen valitsevat, saavat korkeita voittoja ja kokevat suurta helpotusta. Kun taas vasemmanpuoleinen tie ei tarjoa mitään etuja, ja yhdeksän kymmenestä sen matkaajista tekevät tappiota. Ne ovat yhtä pitkiä, mitä tulee etäisyyteen. On vain yksi ero: ne, jotka ottavat vasemmanpuoleisen tien, jossa ei ole sääntöjä eikä ketään määräämässä, matkustavat ilman matkatavaroita ja aseita. He tuntevat näennäistä keveyttä ja petollista helppoutta. Sitä vastoin ne, jotka matkustavat oikeanpuoleista tietä, joka on sotilaallisen määräysvallan alainen, ovat velvollisia kantamaan noin neljän okkan painoista varustereppua täynnä ravinto-annoksia ja noin kahden kıyyen painoista erinomaista armeijan kivääriä, joka kukistaa ja löylyttää jokaisen vihollisen...”

Kun kaksi sotilasta olivat kuunnelleet, mitä tällä opettavaisella miehellä oli sanottavanaan, onnekas valitsi tien oikealle. Hän lastasi selkäänsä yhden batmanin verran, mutta hänen sydämensä ja henkensä pelastuivat tuhansilta batmaneilta pelkoa ja kiitollisuuden velalta.

Toinen, onneton sotilas, jätti armeijan. Hän ei halunnut mukautua komentoon ja lähti vasemmalle. Hänet vapautettiin kantamasta yhden batmanin taakkaa, mutta hänen sydämensä oli tuhansien batmanien velkojen painama, ja hänen henkensä lukemattomien pelkojen murskaama. Hän eteni matkallaan kerjäten kaikilta ja vavisten jokaisen esineen ja tapahtuman edellä, kunnes hän saavutti määränpäänsä. Ja siellä häntä rangaistiin kuten kapinallista ja rintamakarkuria.

Sotilas, joka rakasti armeijan järjestystä, oli vartioinut varustereppuaan ja kivääriään ja ottanut oikeanpuoleisen tien, oli edennyt matkallaan jäämättä kenellekään kiitollisuudenvelkaan, pelkäämättä ketään, levollisella sydämellä ja omatunnolla, kunnes saavutti etsimänsä kaupungin. Siellä hän sai kunniallisen sotilaan arvoisen palkkion, koska oli suorittanut velvollisuutensa uskollisesti.

Oi kapinallinen sielu, tiedä, että yksi näistä kahdesta matkustavaisesta edustaa niitä, jotka alistuvat Jumalalliseen Lakiin, kun taas toinen edustaa kapinallisia ja niitä, jotka seuraavat omia halujaan. Tie on elämän tie, joka tulee Henkien Maailmasta, kulkee haudan kautta ja jatkaa Tuonpuoleiseen. Mitä tulee varustereppuun ja kivääriin, ne ovat palvonta ja Allahin pelko.

Palvonnassa on näennäinen taakka, mutta sen merkityksessä on helpotus ja keveys, jota ei voi sanoin kuvata. Sillä määrätyissä rukouksissa palvoja julistaa:

اَش۟هَدُ اَن۟ لَٓا اِلٰهَ اِلَّا اللّٰهُ Eli hän löytää kaikesta oven armon aarre-aittaan, koska hän uskoo ja sanoo: ”Hän on ainoa Luoja ja Elättäjä. Haitta ja hyöty ovat Hänen kädessään. Hän on sekä Viisain, Hän ei tee mitään turhaan, että Armollisin, Hänen palkkionsa ja armonsa ovat ylenpalttiset.” Hän koputtaa oveen rukouksellaan.

Lisäksi hän näkee, että kaikki on alistettu hänen Elättäjänsä komentoon, joten hän turvautuu Häneen. Hän uskoo ja luottaa Häneen ja vahvistuu jokaista vastoinkäymistä vastaan – hänen uskonsa antaa hänelle täyden luottamuksen.

Todellakin, kuten jokaisella todellisella hyveellä, usko Allahiin ja palvonta ovat rohkeuden lähde. Ja kuten joka vääryydessä, pelkuruuden lähde piilee harhaanjohtumisessa.

Itseasiassa, todella valaistuneen sydämen omaavalle palvojalle on mahdollista, että vaikka maapallo muuttuisi pommiksi ja räjähtäisi, se ei häntä pelottaisi. Hän katselisi sitä miellyttävällä ihmetyksellä, Kaikkivaltiaan Allahin voiman ihmeenä. Mutta kun kuuluisa rappeutunut filosofi, jolla oli niin sanottu valaistunut mieli muttei sydäntä, näki taivaalla komeetan, vapisi hän maassa ja huudahti huolissaan: ”Eikö tuo komeetta iskeydykin maahan?” (Kerran sellainen komeetta sai Amerikan vavahtelemaan pelosta, ja monet ihmiset lähtivät kodeistaan keskellä yötä.)

Evet insan, nihayetsiz şeylere muhtaç olduğu halde, sermayesi hiç hükmünde… Hem nihayetsiz musibetlere maruz olduğu halde, iktidarı hiç hükmünde bir şey… Âdeta sermaye ve iktidarının dairesi, eli nereye yetişirse o kadardır. Fakat emelleri, arzuları ve elemleri ve belaları ise dairesi, gözü, hayali nereye yetişirse ve gidinceye kadar geniştir. Bu derece âciz ve zayıf, fakir ve muhtaç olan ruh-u beşere ibadet, tevekkül, tevhid, teslim; ne kadar azîm bir kâr, bir saadet, bir nimet olduğunu bütün bütün kör olmayan görür, derk eder.

Malûmdur ki zararsız yol, zararlı yola –velev on ihtimalden bir ihtimal ile olsa– tercih edilir. Halbuki meselemiz olan ubudiyet yolu, zararsız olmakla beraber, ondan dokuz ihtimal ile bir saadet-i ebediye hazinesi vardır. Fısk ve sefahet yolu ise –hattâ fâsıkın itirafıyla dahi– menfaatsiz olduğu halde, ondan dokuz ihtimal ile şakavet-i ebediye helâketi bulunduğu, icma ve tevatür derecesinde hadsiz ehl-i ihtisasın ve müşahedenin şehadetiyle sabittir ve ehl-i zevkin ve keşfin ihbaratıyla muhakkaktır.

Elhasıl: Âhiret gibi dünya saadeti dahi ibadette ve Allah’a asker olmaktadır. Öyle ise biz daima اَل۟حَم۟دُ لِلّٰهِ عَلَى الطَّاعَةِ وَالتَّو۟فٖيقِ demeliyiz ve Müslüman olduğumuza şükretmeliyiz.

---

İkinci Söz ⇐ | Sözler | ⇒ Dördüncü Söz

---