Altıncı Söz/fi

بِسْمِ اللّٰهِ الرَّحْمٰنِ الرَّحِيمِ

اِنَّ اللّٰهَ اشْتَرٰى مِنَ الْمُؤْمِن۪ينَ اَنْفُسَهُمْ وَاَمْوَالَهُمْ بِاَنَّ لَهُمُ الْجَنَّةَ

(Koraani 9:111)

Jos haluat ymmärtää, kuinka kannattava kauppa ja kuinka kunniakas arvo on myydä itsensä ja omai- suutensa Allahille, olla Hänen orjansa ja Hänen so- tilaansa, niin kuuntele seuraava vertaus.

Kerran kuningas uskoi kullekin kahdelle alaiselleen maatilan mukaan lukien kaikki tarpeelliset työpajat, koneet, hevoset, aseet ja niin edelleen. Mutta koska se oli myrskyisää ja sotaisaa aikaa, mikään ei nauttinut vakaudesta – se oli tarkoitettu joko katoamaan tai muuttumaan. Kuningas äärettömässä armossaan lähetti kahden miehen luokse ylväimmän luutnantin, ja armeliaan julistuksen avulla ilmoitti heille seuraavaa:

”Myykää minulle omaisuutenne, jotka teille on uskottu, jotta voin pitää niistä huolta teidän puolestanne. Älkää antako niiden tuhoutua ilman syytä. Kun sodat ovat ohi, palautan ne teille paremmassa kunnossa kuin ennen. Suhtaudun teille uskottuun kuten omaan omaisuuteenne ja maksan teille siitä korkean hinnan. Mitä tulee työpajan koneisiin ja työkaluihin, niitä käytetään minun nimissäni minun työpenkissäni. Mutta hinta ja maksu niiden käytöstä lisääntyy tuhatkertaisesti. Saatte kaiken kertyvän voiton. Olette varattomia, neuvottomia ja kyvyttömiä kustantamaan näitä huomattavia tehtäviä. Joten sallikaa minun ottaa niskoilleni kaikki kulut ja varusteet ja antaa teille kaikki tulot ja voitto. Voitte pitää sen kotiuttamiseen asti. Joten nähkää viisi tapaa, joilla voitte hyötyä!

Ellette nyt myy minulle omaisuuttanne, voitte nähdä, ettei kukaan pysty säilyttämään mitä omistaa, ja tekin menetätte mitä nyt omistatte. Se tulee menemään hukkaan, ja menetätte korkean hinnan, jota tarjoan. Herkät ja arvokkaat työkalut ja vaa’at ja käyttämistä odottavat jalometallit menettävät myös arvonsa. Teillä tulee olemaan hallinnoinnin ja säilyttämisen vaivat ja huolet, mutta samalla rangaistaan pettäessänne teille uskottu. Joten nähkää viisi tapaa, joilla voitte menettää!

Lisäksi, jos myytte omaisuuden minulle, tulee teistä minun sotilaitani ja toimitte minun nimissäni. Tavallisen vangin tai kurittoman palkkasoturin sijaan tulette olemaan ylhäisen hallitsijan vapaita luutnantteja.”

Kun he olivat kuunnelleet tämän armollisen julistuksen, älykkäämpi kahdesta miehestä sanoi:

”Ehdottomasti, olen ylpeä ja onnellinen myydessäni. Olen tuhatkertaisesti kiitollinen.”

Mutta toinen oli ylimielinen, itsekäs ja turmeltunut – hänen sielustaan oli tullut ylpeä kuin faaraolla. Ikään kuin hän pysyisi ikuisesti sillä maatilalla, jätti hän huomiotta tämän maailman maanjäristykset ja myllerrykset. Hän sanoi:

”Ei! Kuka kuningas on? En myy omaisuuttani, enkä pilaa nautintoani.”

Lyhyen ajan kuluttua ensimmäinen mies saavutti niin korkean aseman, että kaikki kadehtivat häntä. Hän sai kuninkaalta suosionosoituksen ja eli onnellisena kuninkaan omassa palatsissa. Toinen vastakohtana vaipui sellaiseen tilaan, että jokainen sääli häntä, mutta myös sanoi hänen ansainneen sen. Sillä hänen virheensä seurauksena hänen onnensa ja omaisuutensa menivät, ja hän kärsi rangaistuksen ja piinaa.

Oi oikkuja täynnä oleva sielu! Katso totuutta kasvoihin tämän vertauksen teleskoopin avulla. Mitä tulee kuninkaaseen, on hän Luomaton ja Ikuinen Yksinvaltias, sinun Elättäjäsi ja Luojasi. Maatilat, koneet, työkalut ja vaa’at ovat omaisuuttasi eläessäsi – kehosi, henkesi ja sydämesi ovat osa tätä omaisuutta, ja ulkopuoliset ja sisäiset ominaisuutesi, kuten silmät ja kieli, älykkyys ja mielikuvitus. Mitä tulee jaloimpaan luutnanttiin, hän on Allahin Ylväs Lähetti, ja viisain julistus on viisas Koraani, joka kuvaa kauppaa, josta puhumme tässä jakeessa:

اِنَّ اللّٰهَ اشْتَرٰى مِنَ الْمُؤْمِن۪ينَ اَنْفُسَهُمْ وَاَمْوَالَهُمْ بِاَنَّ لَهُمُ الْجَنَّةَ

(Koraani 9:111)

Vellova taistelukenttä on maailman myrskyisä pinta, joka lakkaamatta muuttuu, hajaantuu ja uudistuu ja saa jokaisen ihmisen ajattelemaan:

”Koska kaikki lähtee käsistämme, tulee tuhoutumaan ja katoaa, onko mitään keinoa, jolla voimme muuntaa sen joksikin ikuiseksi ja säilyttää sen?”

Ollessaan uppoutuneena näihin ajatuksiin kuulee hän yllättäen Koraanin taivaallisen äänen sanovan:

“Todellakin on, kaunis ja helppo tapa, joka sisältää viisi voittoa itsessään.”

Mikä on se tapa?

Myydä saatu uskottu omaisuus takaisin sen todelliselle omistajalle.

İşte o satışta, beş derece kâr içinde kâr var.

Birinci kâr: Fâni mal, beka bulur. Çünkü Kayyum-u Bâki olan Zat-ı Zülcelal’e verilen ve onun yolunda sarf edilen şu ömr-ü zâil, bâkiye inkılab eder, bâki meyveler verir. O vakit ömür dakikaları, âdeta tohumlar, çekirdekler hükmünde zâhiren fena bulur, çürür. Fakat âlem-i bekada, saadet çiçekleri açarlar ve sümbüllenirler. Ve âlem-i berzahta ziyadar, munis birer manzara olurlar.

İkinci kâr: Cennet gibi bir fiyat veriliyor.

Üçüncü kâr: Her aza ve hâsselerin kıymeti, birden bine çıkar.

Mesela, akıl bir âlettir. Eğer Cenab-ı Hakk’a satmayıp belki nefis hesabına çalıştırsan öyle meş’um ve müz’iç ve muacciz bir âlet olur ki geçmiş zamanın âlâm-ı hazînanesini ve gelecek zamanın ehval-i muhavvifanesini senin bu bîçare başına yükletecek, yümünsüz ve muzır bir âlet derekesine iner. İşte bunun içindir ki fâsık adam, aklın iz’aç ve tacizinden kurtulmak için galiben ya sarhoşluğa veya eğlenceye kaçar. Eğer Mâlik-i Hakiki’sine satılsa ve onun hesabına çalıştırsan akıl, öyle tılsımlı bir anahtar olur ki şu kâinatta olan nihayetsiz rahmet hazinelerini ve hikmet definelerini açar. Ve bununla sahibini, saadet-i ebediyeye müheyya eden bir mürşid-i Rabbanî derecesine çıkar.

Mesela, göz bir hâssedir ki ruh bu âlemi o pencere ile seyreder. Eğer Cenab-ı Hakk’a satmayıp belki nefis hesabına çalıştırsan geçici, devamsız bazı güzellikleri, manzaraları seyir ile şehvet ve heves-i nefsaniyeye bir kavvad derekesinde bir hizmetkâr olur. Eğer gözü, gözün Sâni’-i Basîr’ine satsan ve onun hesabına ve izni dairesinde çalıştırsan o zaman şu göz, şu kitab-ı kebir-i kâinatın bir mütalaacısı ve şu âlemdeki mu’cizat-ı sanat-ı Rabbaniyenin bir seyircisi ve şu küre-i arz bahçesindeki rahmet çiçeklerinin mübarek bir arısı derecesine çıkar.

Mesela, dildeki kuvve-i zaikayı, Fâtır-ı Hakîm’ine satmazsan belki nefis hesabına, mide namına çalıştırsan o vakit midenin tavlasına ve fabrikasına bir kapıcı derekesine iner, sukut eder. Eğer Rezzak-ı Kerîm’e satsan o zaman dildeki kuvve-i zaika, rahmet-i İlahiye hazinelerinin bir nâzır-ı mahiri ve kudret-i Samedaniye matbahlarının bir müfettiş-i şâkiri rütbesine çıkar.

İşte ey akıl, dikkat et! Meş’um bir âlet nerede, kâinat anahtarı nerede? Ey göz, güzel bak! Âdi bir kavvad nerede, kütüphane-i İlahînin mütefennin bir nâzırı nerede? Ve ey dil, iyi tat! Bir tavla kapıcısı ve bir fabrika yasakçısı nerede, hazine-i hâssa-i rahmet nâzırı nerede?

Ve daha bunlar gibi başka âletleri ve azaları kıyas etsen anlarsın ki hakikaten mü’min cennete lâyık ve kâfir cehenneme muvafık bir mahiyet kesbeder. Ve onların her biri, öyle bir kıymet almalarının sebebi; mü’min, imanıyla Hâlık’ının emanetini, onun namına ve izni dairesinde istimal etmesidir. Ve kâfir, hıyanet edip nefs-i emmare hesabına çalıştırmasıdır.

Dördüncü kâr: İnsan zayıftır, belaları çok. Fakirdir, ihtiyacı pek ziyade. Âcizdir, hayat yükü pek ağır. Eğer Kadîr-i Zülcelal’e dayanıp tevekkül etmezse ve itimat edip teslim olmazsa, vicdanı daim azap içinde kalır. Semeresiz meşakkatler, elemler, teessüfler onu boğar; ya sarhoş veya canavar eder.

Beşinci kâr: Bütün o aza ve âletlerin ibadeti ve tesbihatı ve o yüksek ücretleri, en muhtaç olduğun bir zamanda, cennet yemişleri suretinde sana verileceğine ehl-i zevk ve keşif ve ehl-i ihtisas ve müşahede ittifak etmişler.

İşte bu beş mertebe kârlı ticareti yapmazsan şu kârlardan mahrumiyetten başka, beş derece hasaret içinde hasarete düşeceksin.

Birinci hasaret: O kadar sevdiğin mal ve evlat ve perestiş ettiğin nefis ve heva ve meftun olduğun gençlik ve hayat zayi olup kaybolacak, senin elinden çıkacaklar. Fakat günahlarını, elemlerini sana bırakıp boynuna yükletecekler.

İkinci hasaret: Emanette hıyanet cezasını çekeceksin. Çünkü en kıymettar âletleri, en kıymetsiz şeylerde sarf edip nefsine zulmettin.

Üçüncü hasaret: Bütün o kıymettar cihazat-ı insaniyeyi, hayvanlıktan çok aşağı bir derekeye düşürüp hikmet-i İlahiyeye iftira ve zulmettin.

Dördüncü hasaret: Acz ve fakrın ile beraber, o pek ağır hayat yükünü, zayıf beline yükleyip zeval ve firak sillesi altında daim vaveylâ edeceksin.

Beşinci hasaret: Hayat-ı ebediye esasatını ve saadet-i uhreviye levazımatını tedarik etmek için verilen akıl, kalp, göz ve dil gibi güzel hediye-i Rahmaniyeyi, cehennem kapılarını sana açacak çirkin bir surete çevirmektir.

Şimdi satmaya bakacağız. Acaba o kadar ağır bir şey midir ki çokları satmaktan kaçıyorlar. Yok, kat’â ve aslâ! Hiç öyle ağırlığı yoktur. Zira helâl dairesi geniştir, keyfe kâfi gelir. Harama girmeye hiç lüzum yoktur. Feraiz-i İlahiye ise hafiftir, azdır.

Allah’a abd ve asker olmak, öyle lezzetli bir şereftir ki tarif edilmez.

Vazife ise yalnız, bir asker gibi Allah namına işlemeli, başlamalı. Ve Allah hesabıyla vermeli ve almalı. Ve izni ve kanunu dairesinde hareket etmeli, sükûnet bulmalı.

Kusur etse istiğfar etmeli. “Yâ Rab! Kusurumuzu affet, bizi kendine kul kabul et, emanetini kabzetmek zamanına kadar bizi emanette emin kıl, âmin!” demeli ve ona yalvarmalı.

---

Beşinci Söz ⇐ | Sözler | ⇒ Yedinci Söz

---